Niinkuin monia muitakin parvekkeita. Juuri muutamaa päivää ennen lumisadetta sain pelargoniat siivottua pois ja tilalle kanervat. Ajattelin jo, että saanko pitää pelargoniat synttäreihin asti, mutta jotenkin aavistus lumisateista ja pakkasista sai minut kasvit vaihtamaan. Nyt on vielä ruukussa muratit ja ne ovat umpijäässä. Saapa nähdä toipuvatko ennalleen kun sulavat vai joudunko ne vielä kaivamaan ruukusta pois.

Kaunista ja puhtaan näköistä on, kun tuo lumi peittää maan. Pitää muistaa hankkia lasten lumilapio parvekkeen siivoamiseen. Viime talvena en sellaista tarvinnut, mutta kaipa lapio täytyy talossa olla. Alitajunta vielä tekee temppujaan. Aamulla ajattelin, että lapio on vajassa työpöydän sivussa. Vuosikausia kun aina samassa paikassa oli niin vieläkin mieleen tupsahtaa.

En kaipaa enää entiseen talooni. Pihaa ja puutarhaa en vain uskalla vieläkään ajatella. Ikävä iskee silloin kunnolla. Nyt nautin tästä kaupungin elämästä ja kerrostalon helppoudesta.

Päätettiin varata kausikortit radion sinfoniaorkesterin kevät esityksiin äitini kanssa. Toivottavasti äiti sai ne varattua. Nautimme molemmat musiikin kuuntelusta ja varsinkin äitini käy usein konserteissa. Toivon, että jaksaa vielä pitkään käydä ja liikkua sellaisissa. Ikää kun äidillä on kohta 80v. Mieli on onneksi virkeä ja aivot pelaavat hyvin. Liikkuminen on hänellä hiukan jo vaikeaa ja joskus on otettava keppikin avuksi.

Tänään sain aikaiseksi kampaajalla käynnin. Hiukset värjättiin ja lyhennettiin ja nyt on pää niin siistinä ja kevyenä, kun sai liian pitkät haivenet pois. Piristää kummasti mieltä.

Miesystäväkin soitti. Oli todella väsynyt. Töitä on ihan liikaa ja viikonloppunakin oli yöllä tehnyt töitä. Ei ollut ennättänyt päiväsaikaan tehdä niitä. Talo oli täynnä vieraita ja oli pojantyttären ristiäiset. Lapsi oli ollut nätisti ja kunnolla koko ristiäisten ajan. Toivottavasti Miesystävä osaa nauttia siitä pikkuisesta. Ei pahemmin lörpöttele lapsesta. Sanoi järjestävänsä tapaamisen tällä viikolla minun kanssani, mutta ihmettelen millä ajalla.

Vähän jäi minulle vaisu olo puhelun jälkeen. Miesystävä kyllä sanoi tykkäävänsä minusta ja kaipaavansa minua, mutta se yhteinen elämä meiltä puuttuu ja tapaamisetkin ovat todella vähissä. Iskee aina toivottomuus tämän tyylisen puhelun jälkee. Ja vielä kun tiedän, ettei Mies itsekkään ole oikein onnellinen edes vaimonsa kanssa ja kaipaa minua kuitenkin erossa oleessaan. Ajattelee usein yhteistä elämää muttei uskalla ottaa irti siitä mitä saa. Tyytyy vain tuohon vanhaan elämäntapaansa kun on siihen tottunut ja kasvanut vaimoonsa kiinni ja kärsii syyttelystä minun vuokseni. Näin on kuitenkin, että jossain vaiheessa tähänkin elämään täytyy tulla jokin ratkaisu. Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.