Kysyi sisareni, kun kuuli, että Miesystävä oli käynyt kyläilemässä. Onhan se. Liian harvoin tapaamme toisiamme vaikka lähes päivittäin hän soittelee. Paitsi työmatkoiltaan. Nautin hänen seurastaan ja pelkkä hänen äänensä kuuleminen saa minut kaipaamaan hänen läheisyyttään.

Pelkästään se, että saan koskettaa häntä ja halata, antaa voimia tämän suhteen jatkumiselle. Sitten kun en enää nauti niistä, on aika lopettaa. Pelkkä ihon kosketus on meille molemmille tärkeää ja siitä puhuttiin tänään. On nautinto tuntea toisen paljas iho vasten omaansa. Ajattelin niitä monia, joilla ei ole tätä mahdollisuutta. Ihminen on todella yksin, ellei ole toista ihmistä, jonka kanssa jakaa sama tunne.

Nyt jo kaipaan Miesystävää ja tuskailen tätä tapaamisen vaikeutta. Aiemmin tapaamiset tuntuivat olevan hankalia sovittaa Miehen päivärytmiin, mutta ne olivat pieniä verrattuna nykyiseen. Vaimo vahtii silmä kovana kaikkea normaalista poikkeavaa. Niin tekisin itsekin. Kun ei ole luottamusta yhteisessä liitossa niin sitä on epäluuloinen jatkuvasti. Kaivatuista yhteisistä öistä ei taida aikoihin tulla mitään. Välillä mietin tuleeko niitä koskaan. Tämä suhde on niin epätoivoivoinen yritys, kun vain voi olla. Miksi siis jatkan sitä????

Ihmettelen jatkuvasti tätä juttua. Kuinka voin olla niin hölmö, että aloitin tämän uudelleen? Miksi Mies halusi sen uudelleen aloittaa? Vaikka tietää kuinka suurennuslasin alla joutuu nykyisin olemaan. Mikä meidät pistää hakeutumaan toistemme seuraan, kun yhteisellä tulevaisuudella ei ole meille antaa muuta kun näitä salaisia tapaamisia? Mitä tämä on?

Ulkomaan työmatkan ja messuilta tulonsa jälkeen Miesystävä sai kuulla vaimoltaan ja minulta narinaa, kun ei ollut viesteihin vastannut ja vaimolleen soittanut. Meni niin myöhään kokouksissa ja sen jälkeen oli ne messut, jotka sitten venyivät keskiyöhön asti, ennenkuin pääsi hotellihuoneeseen nukkumaan. Hyvä, etten ruinannut mukaan. Olisi joutunut olemaan yksin kaiken päivää.  Miesystävä on nyt kotonaan boikotissa ja joutuu nukkumaan vierashuoneessa taas jälleen kerran. Hyvä. Hän ei näytä ymmärtävän sitä, että olemme molemmat huolissamme, jollei hänestä kuulu muutamaan päivään mitään.

Harvakseltaan hän muutenkaan näiltä työreissuiltaan soittelee meille. Luulisi, että olen jo tottunut sellaiseen, mutta kun vaimokin saa saman kohtelun, niin ei hänkään ole siihen sopeutunut vuosien yhteiselon myötä. Itseasiassa vaimo on alkanut kai vasta nyt lähettämään viestejä kuinka Mies pärjää ja voi. Tämän meidän paljastumisen jälkeen. On kai jonkinlaista tarkkailua Miehen menoista.

Mies on laihtunut kesän aikana. Sen näkee hänen kasvoistaan selvästi. Vatsakin on pienentynyt jonkin verran, vaikka Mies ei olekaan koskaan ollut lihava. Verenpaine on onneksi jälleen kohdallaan, mutta murtunut ja vasta parantuva jalka on ollut kovasti vaivana. Sitä särkee ja se on turvoksissa. Viimeinen messupäivä oli ollut todella tuskaisaa kulkea ja tänään hän ontui aika lailla. Onneksi saa nyt muutaman päivän istua työpöytänsä ääressä ja saa jalkaansa leputella. En tiedä kuinka tuo autolla ajo vaikuttaa jalkaan. Tänäänkin oli pitkä ajoreissu aamulla eri kaupunkiin ja sieltä takaisin.

Tätä tämä elämä nyt on. Yhtä jahkaamista Miesystävän ja minun ja suhteen välillä. Oikeastaan olen aika onnellinen kuitenkin. Minulla on mukava asunto ja kiva Salainen Miesystävä, joka nauttii seurastani ja yhteinen aika vuoteessa on juhlaa. Vähän useammin kuitenkin toivon näitä tapaamisia ja luulen, että kun aikaa kuluu, niin vaimo ei enää niin tarkkana ole Miehen menemisien suhteen ja pääsemme useammin tapailemaan. Vaimokin kyllä etsiin jotain. Haluaan miehen ja seksiä. Toivottavasti löytää sen antajan pian!