Oloni on yksinäinen ja haikea. Johtuu siitä, että saatoin aamupäivällä nuoremman tyttäreni linja-autoon. Tytär vietti viikonlopun luonani ja olinkin kaivannut häntä todella paljon. Vietettiin mukava viikonloppu ostoksilla ja illalla saunottiin ja lueskeltiin kirjoja.

Meillä on ihan oma yhdessäolo rituaali ja on ollut jo toistakymmentä vuotta. Kun olemme kahdestaan nautimme toistemme seurasta herkuttelemalla ja lukemalla. Jo aivan hänen pienenä tyttönä ollessaan meillä oli tapana yhteisen illan päätteeksi mässätä herkkuja ja lueskella yhdessä. Pieneä tytär lueskeli parisängyn puolikkaassa, mutta nyt on niin kapea sänky, että lukeminen  ei vierekkäin onnistu. Rituaali kyllä on sama. Käydään kaupoissa ostoksilla ja valitaan hyvää herkkua ja sitten saunotaan ja hoidellaan nahkaamme ja hiuksiamme hyvillä hoitoainella. Jutellaan kaikesta mahdollisesta mitä mieleen tulee ja lopulta ilta rauhoitetaan lukemalla.

Eilen tehtiin jouluostoksia ja käytiin ulkona syömässä. Muutama olutkin tuli juotua illan mittaan, mutta vain pari. Tänään oli sitten tyttären kotiinlähdön aika ja saatoin hänet linja-autoon. Yli viiden tunnin istuminen on hänellä edessään ja seuraavaksi näemme ensivuoden puolella. Joulun hän viettää ensimmäisen kerran omassa kodissaan miehensä ja tyttärensä kanssa. Tähän asti joulut ovat menneet jommankumman vanhempien luona. Nyt on aika luoda sitten sitä omaa joulua ja joulutraditioita. Vähän haikealta tuntuu mielessä.

Oli mukava viikonloppu ja viihdyn todella hyvin tyttären seurassa. Meillä on lämpimät ja läheiset välit ja voimme puhua keskenämme lähes mistä asiasta vain. Toivon hänelle samanlaista suhdetta omaan tyttäreensä.

Miesystävästäni hiukan keskusteltiin. Lähinnä minä nyt harmittelin asiaa. On ollut siinä suhteessa vaikea viikko. Vaikka alkuviikosta nähtiin ja vietettiin mukavia hetkiä, niin loppuviikko oli hiljaista Miesystävän suunnalta. Hän oli kovin väsynyt ja joutui ilmeisesti olemaan pois töistä yhden päivän. Mitään viestiä hän ei pistänyt edes viikonlopuksi. Se harmittaa. Normaalia enemmän, koska oli syntymäpäiväni. Kyllä hän muisti jo synttäreitäni alkuviikosta, mutta mielessäni kaipasin vielä viestiä viikonloppuna.

Aina nämä viikonloput ovat Miesystävän kannalta hiljaisia. Perhe vie ja ystävät ja muut yhteiset asiat hänen viikonloppuaikansa. Viikonloppuna huomaan aina tämän toisen naisen ongelman: minua ei ole olemassa viikonloppuisin. Ymmärrän sen täysin ja luulisin jo olevani tottunut siihen, mutta kyllä se silti kirpaisee pahasti. Kaipaan Miehen seuraa aivan kamalasti mutta turhaa kai tässä on valittaa ja vikistä. Itsehän tähän sotkuun olen itseni saattanut. Tyttären lähdön vuoksi nyt ikävä tuntuu kaksin verroin kurjemmalta.

Ihanaa oli kuitenkin tuo tyttären vierailu. Harmi vain lyhyt kestoinen kyläily tällä kertaa. Seuraavaksi on suunnitteilla sitten pidempi vierailu ja saadaan jutella kunnolla yötä myöten, saunoa ja käydä sukulaisilla kylässä. Odotan jo uutta vierailua!