Vai miten sen nyt ottaisi. Ajatukset ovat monista asioista ihan samanlaiset kun viimekin vuonna. Eli se liikunta ja laihdutus. Siitä en pääse yli enkä ympäri. Kovasti taistelen painovoimaa vastaan ja välillä se olikin viedä minut ties minne. Sain onneksi itsestäni niskasta kiinni ja taas olen voiton puolella. Himpun verran...

Alkoi paino nousta hurjasti tuossa loppukesästä. Suurimpana syynä oli suklaa. Osansa tietenkin oli myös uusilla mielialalääkkeilläni, mutta se paino hiipi hiljakseen. Suklaalla tuotettu paino tuli hujauksessa. Nyt koetan taas päästä siitä eroon.

Koko päivän olen taistellut jääkaapin kiroja vastaan. Oikeastaan minulla on aika terveellisiäkin tuotteita siellä. Kaksi kevyt nakkia siellä kummittelee ja toivoo pääsevänsä lautaselleni paistettuna kanamunan kera. Pistän vastaan. Olen niin pirun pihi, etten raaskisi heittää niitä nakkeja poiskaan. Kananmunatkin menevät huomenna vanhoiksi. Voi voi...Jouluksi ostin poikaa varten rasvaisempaa juustoa mitä itse tavallisesti syön ja juustoa ei tullut edes avattua. Nyt on sitten kermajuustoa jääkaapissa kilon verran. Pois sekin on syötävä. Lapsenlapselle ostin tavallista banaanijugurttia. Sitäkään en koskaan itselleni osta ja sekin kaapissa kummittelee.

Pienillä tuloilla kun elää niin olen tottunut käyttämään kaikki tarvikkeet tarkasti. Nyt sitten harmittaa kun tuli ostettua kaikkea ylimääräistä ja omatunto soimaa kun ne eivät ole normaaleja tarvikkeitani. Kyllähän minä niille käytön keksin. Pakko vain syödä vähemmän pois kerrallaan.

Huomiseksi ajattelin tehdä kesäkurpitsapihvejä. Olen tehnyt niitä ennenkin ja hyviä ovat. Näihin upotan yhden keitetyn perunan, punasipulin ja ehkä punaista paprikaa. Syödään itsetehdyn muussin kanssa. Tämä on lounasruokani. Illalliseksi laitan parin päivän kasviskeiton porkkanoista. Vaihtoehtona olisi bataattikeitto, mutta porkkanoita on koko komppanialle ja paras tuhota ne ennenkuin alkavat kasvaa vartta.

Olen huomannut että jollen illasta syö keittoa niin mässytän sitten koko illan jotain pientä, kuten suklaapatukoita tai muuta vastaavaa. Koetan pysytellä aika kevyissä keitoissa ja palanpainikkeeksi syön yleensä näkkärin margariinilla voideltuna. Todella maukas ilta ateria ja vie nälän. Täytyy kehuskella että minusta on tulossa aivan oivallinen kokki! Ohjeet ovat kylläkin Painonvartijoitten lehdistä ja joskus vähän muunneltuina.

En pahemmin viitsi mainostaa tuttavilleni tätä miljoonatta laihdutus kertaani. Jotenkin on niin etten kovasti ole saanut heiltä tukea tähän asiaan. Ehkäpä kiloja ei ole tarpeeksi paljon tippunut, joten mitään mainittavaa ei olekaan. Taidan vain tyytyä itsekin pitämään kirjaa suuhunpantavista ja sitten kuukauden välein tarkistan onko mitään mainittavaa tapahtunut.

Niin että tämmöistä asiaa tällä kertaa. Luulen kuulevani jääkaappinai ulvovan. Vai onko se jokin pieni ääni minun sisälläni joka jotain vikisee....