Mielenkiinnolla odotan millaiseksi se mahtaa muuttua. Lähinnä tietenkin ja itsekkäästi itseäni ajatellen. Tuleeko siihen oleellisia muutoksia ja minkälaisia. Mihinkä pystyn itse vaikuttamaan ja saanko itseäni mitenkään ryhdistettyä.

Kaikenlaisia mietteitä on nyt mielessäni näin joulun jälkeen. Joulu meni mukavasti. Mies,poika ja pojanpoika viettivät sen minun luonani ja oli ihan mukavaa olla porukassa. Vain vähän outoa. Vietin edellisenkin joulun aikuisen poikani kanssa joka on kasvissyöjä. Ja mahtava ruuanlaittaja! Tofu oli maukasta ja kastikkeet samoin. Oli meillä pieni kinkkukin ja onneksi saatiin se miehen kanssa loppuun ettei jäänyt rippeitä uudelle vuodelle.

Päätin taas kerran aloittaa sen laihtumisen. Niinpä niin. Suhtaudun siihen pienellä epäilyllä. Niin moneen kertaan se on mennyt pieleen. Nyt olisikyllä pakko ottaa se ihan todesta, sillä veljelläni löytyi sokeritauti ja on syytä ottaa sellaisn todesta sukurasitteena. Tiedän että se laihdutus vaatii vain oivalluksen aivoissa mutta minun aivoihini asti sellainen oivallus ei ole jostain syystä päässyt livahtamaan. Toivon aivojeni vielä heräävän jostain kumman horteesta....

Outoa on ollut se, että Mies on vihdoin herännyt siitä omasta murheestaan ja apaattisuudestaan ja pystyimme keskustelemaan ihan järkevästi osituksesta ja erosta. Mies oli jo eilen pannut tuulemaan ja varannut aikaa pankista pankkiasioiden ja osituksen vuoksi. Eropaperitkin oli jo täyttänyt. Nyt pitäisi saada minun allekirjoitukseni siihen. Pistän sen tietenkin ja se hoituu samalla reissulla kun se pakin asiakin.

Kieltämättä on hiukan outo ja tyhjä olo. Ehkä kuitenkin helpottunut kumminkin. Tätä asiaa on puitu jo liian pitkään ja vaikka kipeää tekeekin myöntää ettei suhteesta enää mitään tule, niin helpotus on huomata pääsevänsä edes jatkamaan elämää jollain lailla. Tämä erillään asuminen ja naimisissa olo on vähän kuin olisi sidottuna vielä johonkin. Onneksi välit ovat hyvät enkä usko niiden miksikään siitä muuttuvan. Lapsille en uskalla puhua vielä mitään. Mies lupasi kertoa heille kun asiat ovat selkeästi edenneet.

Miesystävää tapasin viime viikolla ja nyt ei ole taas tietoa koska tavataan. Soitti sentään tänään. Järkevintä olisi etsiä vappaa mies. Tunteita vain on vieläkin molemmin puolin ja kärvistellään sitten vielä tässä olotilassa.

Tämä päivä meneekin minulla pyykkiä pestessää ja siivoillessa. Huomenna on kauppareissupäivä. Käyn kaikki kaupat ja apteekkiasiat samalla kerralla ja sitten saan vain olla koko viikonlopun omissa oloissani kirjojen keskellä. Ehkäpä aloitan ristipistotaulun teon uudelle lapsenlapselleni, vihdoinkin.