Syksy on tullut ja kohta alkavat lumisateet ja talvi. Toivottavasti ei vielä heti. Pihalla on isot kasat haravoituja lehtiä ja ne pitäisi saada kompostin täytteeksi. Kompostit tosin ovat reunoja myöten syksyn puutarhajätettä täynnä. Onneksi tiedän niiden häviävän talven aikana ja ensikesänä saan taas joistain niistä upeaa multaa pensaitteni alle.

Lähivuosina en ole pahemmin täällä pihallani möyrinyt ja yllätyin tätä työmäärää mitä omakotitalon pihassa on. varsinkin kun joudun yksinäni tätä nyt hoitamaan. Mieheni teki niin paljon töitä täällä aikaisemmin etten ollut tajunnutkaan kuinka paljon hänellä hommia oli. Kyllä hän käy vieläkin viikonloppuisin minua auttamassa ja se on todella kilttiä ja ystävällistä häneltä. Hän on kunnon mies.

Välit ovat parantuneet todella paljon. En enää riitele Miehen kanssa niin usein kuin ennen. Olen todella yrittänyt olla hänelle kiltti. Eikä se ole ollut oikeastaan lainkaan vaikeaa. Välillä jopa mietin miksi oikein lähdin ja jätin hänet....

Olemme kuitnkin nyt kasvaneet toisistamme ja yhteiselosta erillemme ja nautimme näistä yhteisistä viikonlopuista silloin tällöin. Viikolla saatamme tavata ja käydä töiden jälkeen jossain näyttelyssä ja sitten molemmat jatkamme omiin koteihimme.

Mies on ollut aika masentunut. Ei vain suostu menemään lääkärille puhumaan asiasta ja kokeilemaan toisia masennuslääkkeitä. En aina oikein tiedä kuinka auttaa häntä kun omatkin voimavarat ovat tässä vuosien aikana aika vähiin huvenneet. Yritän kuitenkin kuunnella ja keskustella hänen kanssaan ja jonkin verran siitä on apua. Vanhimmasta tyttärestä on apua Miehelle. Mies auttelee uuden vauvan huoneen huonekalujen siirtelemisessä ja seinien poraamisessa sun muussa pienessä remonttihommissa ja leikkii lasten kanssa. Tytär saa siinä sitten juteltua ja vähän apua omiinkin tarpeisiinsa. Mies tykkää käydä heillä kylässä ja jutella tyttären kanssa. Puhelee meistäkin....

Ja minä olen yhä hulluna Miesystävään. Ikävä kyllä elämäni tuntuu pyörivän hänen ympärillään ja välillä tuntuu että jätän oman elämäni elämättä kun niin sokeasti vain odottelen Miesystävän tuloa. Ihanaa on se että molemmat olemme rakastuneita toisiimme ja tunne on samanlainen molemmin puolin. Eilinen ilta meni taas jutellessa ja yhdessä olosta nauttimiseen.

Välillä koetan pyristellä tästä suhteesta irti, mutta huonolla tuloksella. Muutamat treffit olen käynyt ja se siitä. kaipuu ja ikävä Miesystävään saa kaikki muut miehet tuntumaan vääriltä tapaamisehdokkailta. Sitä Rakkautta kun vaan ei voi niin vain lakata lopettamasta. Ei vain onnistu.

Elän nyt vain tätä Rakkautta katkeraan loppuun saakka vaikka tiedän etti meidän yhteiselollamme ole koskaan mitään mahdollisuutta onnistua Miesystävän velkojen vuoksi. Avioero ei tule kuuloonkaan ja lopujen lopuksi en edes tiedä haluaisinko varsinaista eroa heidän välilleen tapahtuvankaan. On aika mukavaa elellä yksin. Yksinäistä kylläkin, mutta kaipa tähänkin tottuu kun tarpeeksi pitkään elää yksinään. Toivottavasti tottuu....

Lasityöt aloitin sitten siellä työväenopistolla. Oikean ratkaisun tein ja siitä olen iloinen. Nautin lasin kanssa touhuamisesta. Yhden lasienkelin olen saanut valmiiksi ja kolme vastaavaa odottelee jo vuoroaan tinaukseen. iso lasi-ikkuna, jossa on kaikkea lasia mitä minulla on, odotteleen yhteen tinausta. Siitä tulee minun värilasimallini. Oma kolvini on 80w kolvi, mutta ilman termostaattia ja sillä on hiukan vaikea kolvata. Joutuu liian usein katkaisemaan sähköt ettei lasi ala sulamaan. Siihen voisi ostaa jonkinlaisen kuristimen tai vastaavan mutta en ole saanut aikaiseksi sitä mennä kyselemään. Jossain vaiheessa on mentävä hoitamaan sekin asia tai sitten ostan veronpalautusrahoilla kunnon lasikolvin. Hinta vain on aivan hirveä 89e Lasiliike Karhisella helsingissä. Jos joku tietää halvempaa paikka ostaa sellaista vehjettä helsingissä niin ilmoitelkaa. Myös sen hiomakoneen tarvitsen ehdottomasti. Ilman sitä en tule toimeen. Onneksi työväenopistolla saa hioa lasia niin paljon kun haluaa.

Taidaankin huomenna vähän leikellä lasia ja hioa muutaman pienen joulukoristeen ikkunaan.