Kävin pesulla ja vedin yöpaidan päälleni. Se tarkoittaa etten tänään enää liiku pihamaata kauemmas. Ja pihallekin vasta parintunnin päästä. On tullut tavaksi käydä istuskelemassa puutarhan puolen kuistilla aina iltaisin ennen nukkumaan menoa. Ennen istuskelin portailla, mutta nykyisin siis siellä kuistilla. ostin sinne keväällä Anttilasta suloisen väriset turkoosit kalusteet. Kaksi tuolia ja pienen pöydät, ihanat mutta uskomattoman huonolla maalilla maalatut. Heti ensimmäisen vesisateen jälkeen maali irtoili kalusteista ja nyt en enää viitsi pahemmin kalusteita suojella ja kantaa sisälle. Nostan kyllä tuolit pystyyn,kun ovat taittosellaiset, kuistin seinälipan alle mutta suojaaminen ei enää kannata. Annan maalien siin kulua ja joskus maalaan ne itse uudelleen vähän paremmalla maalilla.

Päivä on mennyt pieniä askareita tehdessä. keräsin punaisia viinimarjoja ja ne ovat nyt kuistilla mehustumassa huomista varten. Keitän niistä mehua. Se on ollut meidän perheen jokavuotinen ilonaihe kun mehu valmistuu ja pullot ovat kauniissa riveissä varastossa. Punaherukka on mennyt vain mehuina ja jonkin verran pakastan sitä, jotta saadaan vispipuuroa talven mittaan.

Vaikka asun nyt yksin ja lapset ovat poissa kotoa niin yhä tuntuu mukavalta laitella mehuja ja säilöä hilloa sun muuta. Ajattelin viedä niitä sitten pitkin syksyä ja talvea tuliaisin lapsille. Niitä on mukava viedä kun tietää että ne ovat tervetulleita lahjoja. Viime vuosi minulla jäi mehut ja hillot tekemättä. Oli niin sekava vuosi ja asuinkin silloin helsingissä. Keräsin kyllä marjat pakkaseen, mutta muuttovaiheessa mies sitten heitti kaikki roskiin kun en ollut innostunut niitä mehustamaan.

Nyt on sitten toisin. Huomenna keittelen maijallisen mehua ja kerään toisen satsin odottamaan seuraavaa päivää varten. Olen viikon kesälomalla ja siksipä on aikaa ja intoa kaikenlaista pikkuhommaa tehdä. Viherherukkakin pitäisi kerätä, mutta se ei ole oikein vielä kypsän tuntoista. Se saa siis muutaman päivän odotella puskissa ihan rauhassa ja jos pulloja riittää niin mehustan sen loppuviikosta. Siitä ei kyllä oikein kummosempaa mehua tule. Vähän kun vedellä jatkettu mustaherukkamehu josta makukin puuttuu. Sekoitan sitä joskus punaherukkaan, mutta nyt on vain pari satoa antavaa punaherukkaa ja toinenkin niistä on aika pieni.

Mustaherukat pakastan soseena ja niistä on sitten hyvä tehdä pirtelöitä ja syödä sosetta viilin päällä. Valkoherukat olen jo syönyt tuoreena suuhuni, samoin meinaan karviaisten kanssa tehdä. Kunnon alkusyksyn vitamiinipommi!

Mies kävi kääntymässä eilen ja sahasi pari isoa oksaa naapurin kanssa talomme korkuisesta koristeomenapuusta. pelkäsin että oksat katkeavat ja putoavat naapurin muksujen päälle kun tulee tuulta ja myrskyä ja lumikelit. Nyt on sekin huoli pois mielestäni. Iso kasa risua ja puuta vain odottelee pihalla jälkikäsittelyä. Vähän niitä järjestelinkin eri kasoihin ja pelkkää risua tulee aikamoinen kasa. Ne viedään myöhemmin syksyllä kaatopaikalle. Pitäisi varmaankin hankkia se silppuri? Tällähetkellä vain ei ole varaa siihen.

Ensiviikolla minulla on treffit. Jollen minä tai treffikumppani peru niitä. Noin kuukauden nettituttavuuden jälkeen uskalsin ajatella tavata kirjoittelukaverin. Vähän epäröiden kyllä. Ja turvallisessa paikassa. Menemme katsomaan Helsinki City Marathonia. Jollemme jompikumpi sitten peru tapaamista......

Miesystävä on yhtä hankala tavattava kuin ennenkin. Olen hattuuntunut häneen ja liian vähiin tapaamisiin. Tosin ensimmäisen kerran oikeastaan Miesystävä viimeviikolla kertoi rakastuneensa minuun. En vain tiedä kuinka suhtautua asiaan enää. Suhteella kun ei näytä olevan sitä yhteistä tulevaisuutta kuitenkaan. Pelkkä rakastuminen ei siihen riitä. Vaikka Miesystävä onkin ihana ja niin kultainen.

Haaveissani on kuitenkin vielä sellainen tavallinen yhdessä olemisen vapaus ja vakaa, turvallinen suhde ja jossain mielessäni kaihertaa se ihana kamala yhdessäasuminenkin. Kuka tietää mitä tässä elämässä sitten tulee tulevaisuudessa tapahtumaan.

Nyt taidan kellahtaa sängylle lukemaan vahingossa tilaamaani kirjakerhon kirjaa. Unohdin peruuttaa sen kun mietin niin pitkään otanko vai enkö ota sitä. Päätin sen kuitenkin pitää, koska kirja tuntui mielenkiintoiselta dekkarilta enkä koskaan ole lukenut samalta kirjailijalta mitään. Tarvitsen nyt vain kehyttä ja helppoa luettavaa kaiken oman elämäni sekavien juttujen jälkeen. Järkevänä lukemisena minulla on ollut pidemmän aikaa Pekka Punkarin "Digifotokoulu", valokuvaamisen alkeisopas digikuvaajalle. Kirjahyllyssä odottaa  vanha kunnon "Oikutteleva bussi", jonka olen lukenut jo muutaman kerran vuosien mittaan. Nyt ajattelin käydä lävitse jälleen kerran muutaman vanhan hyvän kirjan. "Hamsterikin " on hyllyssä odottamassa oikeaa ajankohtaa. Näen itseni jo Hamsterina kokoamassa varastoon hillo ja mehupurkkeja!