Yllättävän kivuttomasti on pakkaamiset menneet. Tavaroista vain käyttöastiat ja oletetut käyttövaatteet ovat enää pakkaamatta. Jokunen hylly ja lamput ovat vielä irroittamatta. Olen tosi tyytyväinen. Apuakaan en tarvinnut kuin ihan pikkuisen. Nyt odottelen keskiviikkoa ja saan sitten kukkaset laatikkoon ja siinäpä ne sitten taitavat olla. Kasveja ei kannata vielä pakata muuttolaatikoihin. Ne vain kärsivät liian pitkästä laatikossa olosta.

Huomenna on työpäivä ja töiden jälkeen lähden maalle hoitelemaan pankkiasioitani. Jään maalle yöksi ja seuraavana aamuna on ensimmäinen todella aikainen herätys lähes vuoteen. Ylös on noustava 4.30 mikäli meinaan ennättää ensimmäiseen lähtevään linja-autoon. Tekisi mieli lähteä myöhäisemmällä vuorolla mutta se tarkoittaa sitten vähän pidempää työaikaa. Saa nähdä kuinka sen kanssa teen....

Tänään vietin pari tuntia päivällä ulkona auringossa. Kävin kävelylenkillä ja Talvipuutarhassa. Luultavastikin viimeisen kerra kaupunkilaisena. Ainakin niin ajattelin mielessäni ja oloni oli aika haikea. Join kahvit Talvipuutarhan kahviossa ja olo oli aika yksinäinen. Tuli kuitenkin sitten sellainen vapauttava olo, olen yksin ja saan tehdä mitä haluan ja milloin tahansa. En ole kenellekään tilivelvollinen asioistani. Pääasia on että sopeudun itse tähän vapaaehtoiseen yksinäisyyteeni. Paljon on minusta itsestäni kiinni kuinka tuleva elämäni alkaa kulkea. minkälaiseksi sen itse mahdan tehdä.

Toivon sopeutuvani yksin asumiseen. Olenhan asunut periaatteessa jo yli vuoden yksin. Silti tämä muutto ja yksinasuminen pelottavat hiukan. Luultavasti osa on pelkoa sitä vastuuta kohtaan jonka nyt otan talosta, sen hoidosta ja lainoista......

Pelkään olevani vielä aika katkera tässä asumisero suhteessakin. Nalkutan ja naputan liian usein Miehelleni ihan turhanpäiväsistä asioista. Loukkaan liikaa hänen tunteitaan ja se harmittaa ja hävettääkin minua. Olen vain jotenkin niin turhautunut hänen seurassaan ja tämä irti päästäminen avioliitosta tuntuu niin vaikealta. Ehkä sekin olisi helpompaa jos olisi kunnon suhde toiseen mieheen ja edes jonkinlaista tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa.

Miesystävän ja minun välilläni kunnon yhteistä tulevaisuutta tuskin tulee. Toivon kuitenkin sitä ja nyt vain on tyytyminen tähän silloitällöin tapaamiseen. Mietin jo nyt koska tapaamme jälleen. Viimeksi tavatessamme emme sopineet muuttoni takia mitään ja koska Miesystävä ei tiennyt vielä omista tulevista menoistaan mitään varmaa. Eli aina palaamme siihen kuinka Miesystävälle sopii nämä tapaamiset. Välillä on aika turhauttavaa.....

Tälle illalle on vielä pieni pakkaushomma. Pitää pakata työpöydän kaapissa olevat tavarat ja paperit. Loppuillan virkkaan pöytäliinaa ja odottelen jo huomista maalle pääsyä. Kuinkahan ovat narsissit nousseet? Vieläkö krookukset kukkivat ja onko tulppaaneissa jo nupun alkuja?