Töiden jälkeen olen vain ollut ja laiskotellut. Luin lehden, join kahvia ja katselin sitten televisiosta Emmerdalen ja kudoin itselleni kevät puseroa. Nyt pitäisi lähteä kirjastoon mutta olo on niin lässähtänyt että en viitsi mennä. Huomenna on pakko lähteä viemään myöhässä olevat kirjat. Harvemmin kirjani ovat myöhässä, mutta nyt en vain ole saanut aikaiseksi lähteä kirjastoon.

Ajatukset kulkevat vain muutossa ja Miesystävässä.

Muutto pistää miettimään kuinka yli 50v nainen pärjää vanhassa omakotitalossa yksin, ilman miestä apunaan. Olen aikaisemmin päässyt helpolla. Mieheni on hoitanut talon kunnostus ja remontti hommat lähes yksinään ja hyvin hoitanutkin. Ilman hänen apuaan en olisi näitä maalauhommiakaan koskaan saanut tehtyä.

Syyttelen itseäni kun olen saattanut meidät tämmöiseen pattitilanteeseen ja kannan huonoa omaatuntoa näistä tekemisistäni. Mies on ollut ymmärtäväinen ja auttaa aina kun tarvitsen apua. Ei syyllistä minua vaikka voisi niin hyvin tehdä. Mukava mies. Miksi siis lähteä elelemään erillään ja tehdä kaikesta niin vaikeaa????? Jospa tietäisinkin sen...Pääsisin paljon helpommalla ja taloudellinen tilannekin olisi huomattavasti parempi yhdessä Miehen kanssa.

Koetan mietiskellä mikä sai meidän välit näin rikkoutumaan enkä pääse jyvälle siitä. Hiljakseen vain kaikki tuntui muuttuvan ja yht'äkkiä oltiinkin jo tässä erillään muutto vaiheessa. Olen kuitenkin koettanut sopia ja samoin Mieskin vaan ei ole sopua sillä saraa syntynyt. Hyviä kavereita ollaan ja voidaan keskustella kaikesta ihan rauhassa. Muutama päivä kun ollaan yhdessä niin jo minulla pinna palaa ja hermostun mieheen ja monesti ihan pienistä, turhanpäiväisistä asioista asioista.

Miesystävä soitti. On tehnyt remonttia omassa kodissaan ja minä olen mustasukkainen hänen vaimolleen että tämä saa olla tekemässä remonttia yhdessä. Turha itkeskellä kun jo alussa tiesin tämän suhteen luonteen. Mikähän saa naiset jättämään miehensä mutta miehet eivät jätä vaimojaan.....

Joka viikko päätän lopettaa tämän "salarakas" suhteen mutta sitten aina sorrun kun kuulen hänen äänensä. Mies viihtyy minun seurassani ja tykkääkin minusta, rakkautta vain ei taida tarpeeksi olla. Ja tuleeko koskaan. Minä vain odottelen ja elän toivossa, toisena naisena ja hänen listallaan roikun viimeisenä työn ja harrastusten jälkeen. taidan olla säälittävä typerys!!!