Kodiksi sitä en vielä osaa mieltää. Itseasiassa minua alkoi melkein itkettää kun astuin ovesta sisään ja näin kuinka PIENI asunto oli! Vaikka onhan se puolet suurempi kun tämä nykyinen asunto jossa olen nyt asunut puolisen vuotta. Ja koti tästäkin on tullut. Tuntui vain niin ankealta kun asunto oli aivan tyhjä ja pimeä. Onneksi vein kaksi neliskanttista Ikean lamppua sinne ikkunoille niin sain vähän valoa ja päivän valjetessa ei kaikki niin ankealta näyttänytkään.

Nyt sitten vain odottelen lauantai aamua ja varsinaista muuttoa. Mietiskelen yhä vain kuinka saan kaikki tavarani sinne mahtumaan. Isosta talosta kun muuttaa pieneen kaksioon, niin kyllä siinä saa miettia kaikelle tarpeelliselle tavaralle oikeaa paikkaa. Ja onkohan kaikki niin tarpeellista? Toistaiseksi kaikki huonekalutkin oli tuotava vanhasta kodista koska rahaa ei ole uusien ostamiseen. Tänne uuteen paikkaan kaikki vain tuntuvat niin suurilta koska vanhassa oli tilaa ja huonekalutkin oli valittu sen mukaan.

Nykyisestä asunnosta vein jo Miesystävän kanssa oman pienen nojatuolini sinne ja muutaman muovikassillisen tavaraa. Loput tuleekin sitten muuttokuorman mukana. Halusin vain tuolin sinne että voin juoda ennen muuttoa kahvia istuallani muuttoporukkaa odotellessa.

Oli mukavaa kun Miesystävä ennätti käväistä katsomassa asunnon vielä tyhjillään. Hän ei ollut sitä vielä nähnytkään. Lohdutteli minua, että kunhan saan kaikki tavarani ja käsityöni sinne niin asuntokin alkaa näyttää kodilta. Niinpä, jotain omaa ja vanhaa pitää kotiin saada. Vaikka keskeneräiset käsityöt!

Miesystävää tuli heti hänen lähdettyää kova ikävä. Muuttohomman ja työkiireiden takia näemme vasta itsenäisyyspäivänä. Pitäisi keksiä jotain helppoa, halpaa ja nopeaa ruokaa....ja vielä maukastakin. Nyt vain ajatus tökkii enkä jaksa edes miettiä mitä silloin laittaisi.

Tämä ilta taitaa mennä asunnon sisustamis suunnitelmissa ja pakkaamisessa. Huomenna pitäisi yrittää vielä nnättää pesutupaan....