Olen käynyt laatikoita ja kaappeja lävitse ja saanut jo useita jätesäkkejä täyteen rojua. Ihmettelen missä vaiheessa tavaroista tuli rojua ja jätettä kun tähän asti kaikki on ollut tosi tarpeellista! Mitä kummallisempia esineitä tulee säästettyä. Lähinnä minulla on kaikenlaista askartelu materiaalia ja nyt pistin oikeastaan aika surutta osan tavaroista roskiin. Kaikkea ei voi viedä mukanaan uuteen asuntoon.

Jostain kumman syystä en raaskinut luopua lehdistä leikkaamistani askartelu ideoista ja kenkälaatikollinen tulee nyt mukaan lehtien sivuja. Näinköhän koskaan saan inspiraatiota toteuttaa mitään niistä? Tekee kyllä hyvää päästä monista tavaroista eroon. Voi aloittaa aika puhtaalta pöydältä asumisen mitä vähemmän vanhaa tavaraa tulee mukaan.

Rahapuoli on senverran heikko, että kaikki huonekalut on kyllä otettava täältä mukaan. Keittiön iso pöytä jää vapaaksi ja sen ottaa tytär. Luulen voivani sentää senverran törsätä että saan hankittua pienen pöydän ja siihen tuolit.

Torstaina on sitten vuokrasopimuksen teko ja sitten onkin vain jäätävä odottelemaan sitä muuttoa ja siistittävä näitä vanhoja paikkoja ja tavaroita.

Uudet mielialapillerit on näemmä alkaneet vaikuttamaan koska olen näin hyvällä päällä! Enää ei niin kovasti okseta ja olo on aika hyvä. Sekin tietenkin vaikuttaa kun tuli vihdoinkin sitten tehtyä tämä ratkaisu  ja päätettiin muuttaa oikeasti erilleen. Saa sitten jtkossa nähdä kuinka sellaiseen elämään sopeutuu 30 vuoden avioliiton jälkeen. Kuvittelin eläväni saman miehen kanssa hamaan ikuisuuteen asti. Näin se elämä vain sitten heilauttelee viisissäkympeissä.

On outoa olla nyt yksin isossa talossa. Mies on kaupungissa tämän yön ylitöiden takia ja jää yöksi siihen minun omanani pitämään asuntoon. Hän siellä oli mittaillut paikkoja ja kuinka ne hänen sinne ottamansa tavarat mahtuvat pieneen asuntoon. Niin että molemmat meistä nyt suunnittelevat omaa kotia ja aika hyvällä mielellä kuitenkin kaiken kaikkiaan. Saatiin tehtyä sitä surutyötä jo tuossa jonkin aikaa eli koko kesä ja syksy ja nyt kun ollaan riitamme riidelty alkaa toivottavasti sellainen seesteisempi ja rauhallisempi aika kummallekin. Yhteistä joulua kuitenkin mietitään....

Miesystäväkin soitteli ja jutteli aamusta pitkät tovit. Hänellä on nyt töissä vähän rauhallisempaa ja kenties ennätetään nähdä tällä viikolla muutaman kerran. Se olisi tosi mukavaa. Kaipaan häntä aina ajoittain kovastikin, mutta nyt on tämä asuntojuttu ollut mielessäni päällimmmäisenä ja vasta iltaisin nukkumaan mennessä tulee Miesystävä mieleen. Onneksi olen nyt saanut nukuttua ja vielä niillä vanhoilla lääkkeillä! Sain kuulla ihmisiltä niin paljon negatiivisia juttuja näistä uusista unilääkkeistä joten päätin  jättää ne kokonaan väliin ja olen sinnitellyt näillä vanhoilla pillereilläni eteenpäin. Sitä ei olisi koskaan uskonut kuinka tärkeätä on saada nukkua kunnolla yönsä. Sitten sen vasta huomaa kun tulee monta yötä valvottua ja pyörittyä sängyssä.

Kohta meinaan nukkumaan käydäkin, mutta hetken aikaa vielä virkkailen ja ehkäpä jaksaisin lukea kirjaa jonkin aikaa ennen nukkumaan menoa. Löysin kirjahyllystä yhden vanhan Dick Francisin kirjan ja se tuntui tarpeeksi rauhalliselta iltalukemiselta. Vähän kyllä käy tässäkin mielessä kuinka saadaan kirjat sovitelluksi uuteen kotiin. Allergian takia en kovin paljoa halua kirjoja, mutta jotkut kyllä otan mielelläni mukaan ja Mies saa sitten päättää mitä lopuille teemme ellei joku avulias sukulainen huoli niitä. Luulen kyllä että että avuliaita sukulaisia löytyy....