Olemme Miehen kanssa päättäneet myydä maalla olevan omakotitalomme ja muuttaa pääkaupunkiin. Yhdessä kuitenkin vielä muutetaan ja katsellaan kuinka tämä avioliitto sitten jatkuu. Kuitenkin tällä liitolla on vahvat perustat ja molemmilla on halua vielä yrittää ja katsoa mitä tulevaisuus meille yhdessä tuo tullessaan.

Pitkään tätä on mietitty ja käyty lävitse. Mies on senverran hitaampi päätöksissään että hänellä menee aikaa niiden sisäänviemiseksi enemmän kuin minulla. Olen ehkä spontaanimpi ihminen ja himpun verran kai hullunrohkea.

Eilen muutettiin sitten äitiä uuteen kotiin. Siellä kai miehelläkin sitten vihdoin ajatus kypsyi, kun näki miten helppoa kerrostaloelämä on. Tänään sitten tavataan keskustassa ja mennään yhdessä katsomaan asuntoja. Katsellaan nyt ensin vuokra-asuntoa ja yritetään miettiä minkälaista tilaa tosissamme tarvitsemme. Molemmille kuitenkin omat huoneet. Ihan oman rauhan ja rauhallisen nukkumisen vuoksi, kuorsaus on ongelma joka on näin helppo ratkaista. Muut on sitten vaikeampia juttuja.

Joutuu kuitenkin aika paljosta luopumaan ja mistä raaskii ja pystyy luopumaan ilman jälkihaukkumisia ja syyttelyitä "koska muutettiin niin jouduin luopumaan siitä ja siitä ja se on sinun vikasi". En halua joutua siihen ja saatika että olisin itse se joka sen napinan aloittaa.

Jännittää ja pelottaa. Mitä jos kukaan ei halua ostaa isoa omakotitaloa? Mitä jos joudutaan omakotitalon ja vuokra-asunnon loukkuun? Hirveä siivous edessä ja tavaroista luopuminen. Hyvänen aika mihin taas ollaan ryhtymässä! Mutta kai se on niin että aikansa kutakin. Emme enää saa irti mitään edellisestä asumisesta ja myönteiset asiat ei kai enää niin paljon paina vaa´assa. On aika vaihtaa maisemaa ja katsella uusia tuulia, elää toisenlaista elämää.

Jos kaikki menee hyvin niin tämä tuleva asunto olisi meidän molempien aivan ensimmäinen, yhteinen koti, jossa asuisimme ensimmäistä kertaa kahden. Tämä yksiö, missä nyt asun on olut käytännössä vain minun kotini ja Mieheni on vain käynyt kyläilemässä täällä. Kaikki tavarat täällä on oikeastaan minun omiani ja miehellä on ollut täällä vain muutamat vaatteet kaapissa ja yksi vessan hylly omille tarvikkeilleen. Tästä uudesta asunnosta olisi sitten tarkoitus tulla meille yhteinen koti....

Onko minusta siihen?

Taidan välillä siirtyä käsityön pariin. Avasin uuden plogin vain ja ainoastaa käsitöille. Pyrin sinne kirjoittelemaan käsityöaiheisia juttujani. Tuntuu helpommalta pitää nämä kaksi plogia erillään. Henkilökohtainen psygologinen juttu päiväkirja ja aivan erillään oleva askartelu ja käsityö aiheinen plogi. Käsityöt löytyvät Viirun kutimista mikäli jotakuta kiinnostaa käsityö saavutukseni  maailmalla.