ja olen viettänyt sitä sisällä lukiessen ihmisten käsityöplokeja. Kaikki näyttävät villiintyvän sanasta "lanka". Ymmärrän sen täysin, koska sama villitys minullakin on.

Niistä Aholaidan langoista tein jo mallitilkut ja nyt mietiskelen kiivaasti mitä aloitan tekemään niistä langoista kunhan saan nämä entiset tehtyä. Villapaitani on vailla toista hihaa ja kaulusta. Sain toisen hihan tehtyä eilenillalla loppuun mutten viitsinyt aloittaa enää tätä toista hihaa. Painuin sänkyyn lukemaan Dan Braunin Enkeleitä ja paholaisia. Mielenkiintoisen tuntoinen kirja. Pidin aikaisemmastakin Da Vinci koodista. Luultavasti tämä on ihan yhtä mielenkiintoinen.

Huomenna on mentävä töihin. Huokaus. Jotenkin masentaa ajatus töihin menosta. Ei se ole mitään uutta. Olen ollut haluton menemään töihin jop pitkän aikaa. Se ainainen kiire ja uudet sijaiset minua stressaavat. Olen kai vähän taipuvainen saamaan näitä masennuskohtauksia aika ajoittain. Pitäisi vain oppia itse sopeutumaan ja tulemaan niiden kanssa toimeen. Onneksi on tämä Vuodatus, jonne voi itseään purkaa. Ei tarvitse aina pitää paineita sisällään.

Huomenna siis menen töihin ja lähden täältä "maalta" kukonlaulun aikaan bussille. Hirvittää jo nyt se aikainen ylösnousu. Kannettavaakin on pari muovikassillista lankoja, joita ei lähtiessäni kaupungista mukana ollut. Minne kummaan jemmaan ne yksiössä?

Viihdyin täällä yllättävän hyvin ja meillä on ollut ihan rauhallista miehen kanssa. En ole kertaakaan räjähtänyt tai herpaantunut mistään. Tosin olen ollut niin pahuksen väsynyt etten olisi jaksanutkaan kinastella mistään turhanpäiväsistä asioista. eikä ole ollut syytäkään. Nyt lähden kyllä mielelläni takaisin kaupunkiin. Olen kotiutunut sinne jo aika hyvin ja omaa rauhaa sitä kaipaa.

Siivottiin miehen kanssa vähän yhdessä ja sisustettiin makuuhuone uudella tavalla. Vedettiin sängyt erilleen 30 vuoden jälkeen ja pistettiin yöpöydät väliin... Sopii meille, kun ollaan jo kaupungissa totuteltu erillään nukkumiseen. Saatiin hyvä hajurako toisiimme ja jopa huone muutti muotoaan tällä ratkaisulla. Saatiin lisää tilaa keskilattialle ja kaunis matto siihen keskelle. Päätyseinään kiinnitettiin Huopanen langasta tekemäni kaulahuivimainen kapea ryijy ja se antoi huoneelle mukavasti eloa ja väriä. Mieskin kehui sitä ja sanoi voivansa ajatella vielä pidempää ja hiukan leveämpää olohuoneeseen. Täytyy pistää virkkuukoukku heilumaan jossain vaiheessa.

Huopanen lankaa minulla on vielä 3 kerää, mutta siitä pitäisi tyttärelle tehdä Sophie joululahjaksi. Alkaa kohta olla kiire niiden kaikkien joululahjojen kanssa, joita olen aikonut vielä kutoa. Verkkopontso ja Sophie, pari huivia, villasukkia ja oma juhlapusero lilasta Hippystä. Ettei vain joulu ennättäisi ennen valmiita käsitöitä?

Nyt on kyllä niin upea ja kaunis syys sää ettei paremmasta väliä. Pitäiasi lähteä lenkille nauttimaan raittiista ilmasta....