he ovat tehneet remonttia ja sisareni ompeli uusia olohuoneen verhoja. Aivan ihanat verhot! Vähän retrohenkiset luonnonväristä puuvillaa, jossa on sinertäviä marjamaisia kukkia ja vihreitä lehtiä. yllätyin hänen valinnastaan. Yleensä se vanha 60-70 luku on ollut minun mieleeni ja harvemmin sisareni mieleen. Meillä on aika erillainen maku. Siskoni taitaa tulla iän myötä nostalgiseksi!

Meillä on seitsemän vuoden ikäero ja minä olen se isosisko. Lapsena ei oikein oltu missään väleissä. Tykkäsin vain pikkusiskosta, mokomasta kiusanhengestä. Hän soitteli aina poikaystävilleni ja moikkaili pentuna heitä. Kiusallista siihen aikaan. Nykyisin ollaan hyvissä ja aika läheisissä väleissä. Voidaan jutella kaikenlaisista asioista ja läheisyys vain kasvaa, koska hänestä tulee mummo ensimmäistä kertaa syyskuussa ja minusta sitten tammi-helmikuun vaihteessa jo nelinkertainen mummu. Siskoni tosin meinaa olla mummi.

Muistan vielä kun hän sai ensimmäisen poikansa, tämän nyt tulevan isän. Ajattelin silloin että voi, pikkusiskoni tekee nyt lasta ja muistan olleeni ihan tippa linssissä. En reagoinun läheskään niin voimakkaasti ensimmmäisen lapsenlapseni syntymään. Luulen etten ollut ihan valmis silloin vielä mummuksi.

Tämä mummu nyt menee kutomaan kaulahuivia. Koko päivä on mennyt ihan yllättäin ja kävin mieheni kanssa vielä ottamassa lasin valkoviiniä kylästä tullessamme. Vähän on moraalinen krapula sunnuntai viinistä ja siitä että eilenkin tänne maalle tullessa kävin viinillä ja otin kotona illasta viiniä mieheni seurassa. Tämä kesä on houkutuksia täynnä!

Täytyy nyt hiljakseen aloittaa ryhdistäytyminen. Pitää tsempata tähän laihdutukseen ja ruoka ja juoma valikoimiin. Paino ei ole viikkoon päässyt laskemaan. Syynä taas tämä viikonlopun lepsuilu ja se etten ole pahemmin seuraillut tätä syömistäni. Tai kyllähän sitä seurattua sentään tulee. Muuten olisin taas puoli kiloa painavampi! Liikkuminenkin on jäänyt sateisten ilmojen takia aika vähiin. Olen tosi huono lähtemään lenkille. Pitäisi kai pyytää sisko iltalenkille mukaan. Onneksi asumme lähekkäin, samassa pienessä kaupungissa. Täällä on todella upeat lenkkimaastot ja marjamaisemat on ihan kivenheiton päässä. On vain jostain syystä tullut niin laiskaksi lähtemään liikkellle töiden jälkeen.

Nyt yritän saada itseni lenkille edes kaksi kertaa viikon aikana. Helsingissä se liikkuminen on jotenkin minulle paljon helpompaa. Tulee käveltyä aina ne työmatkat. Siitä tulee noin 4km yhteen suuntaan. Ja mielelläni kävelen myös aamuisin töihin. Yhteensä päivän aikana noin 8km. Ja aikaa minulla on.

Miesystävä lähti viimeyönä sitten reissuun. Lupasi soitella jossain vaiheessa kun pääsee perille. Toivottavasti ajomatka on mennyt hyvin ja ilmat olisi suotuisat. Vaeltelu vesisateessa ei ole kovin mukavaa. Toivoisin hänen voivan rentoutua oikein kunnolla. Kultamuruni tekee niin kovasti viikolla aina töitä ja varmaan tämä suhdekin rassaa häntä aikalailla. Tämmöistä se "salarakkaana" olo on.