Painonpudotus on lähtenyt hyvin alkuun ja olen hiljakseen oppimassa uusia tapoja syömiseen. Hidasta tämä pisteiden lasku kyllä on! Aloitin aamupalaa ja kaadoin kupillisen kahvia kuppiini, kuten muinakin aamuina. Kahvi ennätti jäähtyä silläaikaa kun metsästin oikeita pistelukuja vihkosesta. Päätinkin syödä samaa tai lähes samantyylistä aamupalaa viikon päivät että opin pisteet ulkoa. 

En ole pahemmin nälkää huomannut iltaisin,mutta liikkumisenikin on ollut aika vähäistä. Jotenkin vain päivät on menneet enkä ole kauppareissuja pidemmälle ennättänyt liikkua. Onneksi teen kaikki kauppareissut kävellen. Saa ainakin muutaman askeleen tehtyä päivän aikana. Olen nauttinut lomastani melkeimpä vain käsitöitä tehden ja ihaillessani puutarhaa. Eilen vähän heiluriharalla siistin kasvimaan reunoja ja siinä oli se vähän raskaampi työ.

Piakkoin taidan jo uskaltaa aloittaa vauvan nutun kutomisen. En ole ihan vielä rohjennut aloittaa,kun tyttären raskaus on niin alussa. Nyt näyttää ja tuntuukin ihan siltä, että tämä raskaus jatkuu ihan normaalisti ja uskaltaa jo iloita asiasta toisella lailla. Taidan ostaa vaaleankeltaista vauvalankaa....

Tulin tänään kaupunkiasuntoon iltaa viettämään. Tapaan miesystävän illansuussa ja menemme jonnekin  luultavasti kävelemään. Kuka muu voi olla näin pöhkö kun 50-nainen; matkustaa tapaamaan keski-ikäistä ukkoa muutamaksi tunniksi yli 70km päähän....Voi, voi tätä hullua ihastumista!

Tosin nautin myöskin tästä ihan yksin olosta ja omasta rauhastani, kun mies ei ole koko aikaa saman katon alla. Samoin nauttii miehenikin omasta rauhastaan. Tarvitaan molemmat tätä omaa aikaa kasvaa keski-ikään. Tänään on oikein positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen! Olen oikein yllättynyt siitä. Minusta tuntuu että yleensä olen aika negatiivinen ihminen. Vähän kai vain väsynyt kaikkeen vanhaan...

Täytyy nyt ruveta pistämään naamaa kuntoon ja siistimpiä vaatteita päälle. Ennätän vielä kutoa keskeneräisen villasukan pään valmiiksi tässä odotellessa.