Jälleen pitkästä aikaa päätin palata tänne blogien ihmeelliseen maailmaan. Aikani surtua ja haavojani nuollen päätin pitää tämän saman blogin. Kun on tottunut kirjoittelemaan ajatuksistaan ja tunteistaan näin, niin alkaa olla vieroitusoireita jollei saa ajatuksiaan julkaistua;)

Viikonloppuni meni todella mukavissa merkeissä. Kyläilin serkkupojan luona ja tapasin siellä vanhan lapsuusaikani ystävättären. Oli todella mieluisa viikonloppu. Yleensä tapaamme vain hautajaisissa. Perheemme on ollut ystävinä jo yli kuusikymmentä vuotta ja sitä kautta olemme mekin tutustuneet aikainamme lapsina.

Vuodet vain ovat vieneet erilleen ja tapaamiset ovat olleet sitten vain näitä suvun ja ystävien hautajaisia. Nyt päätimme pitää ystävyyttä yllä jatkossakin ja Facebookin kautta siihen on nyt hyvä mahdollisuus. Se on helppoa ja yksinkertaista. Avasin sen tässä syksyn aikana ja useita vanhoja ystävyyssuhteita on jo tullut esiin. Naisilla vain on tämä avioliitto saanut nimet vaihtumaan ja monille jo useaan kertaa. Kummastelen silti, kuinka monta ystävää olen sitä kautta löytänyt. kun löytyy yksi, niin sen kautta tulee taas joku toinen jne. Jopa entinen pomoni löysi minut facen kautta ja nyt viestittelemme usein toisillemme.

Myös näitä kadonneita sukulaisiaan tulee etsittyä sillä tavoin. Äitini suvun puolelta meillä on hyvinkinkin tiivis sukukunta ja yhteydenpito toisiimme, mutta isän suku on hiukan vähemmälle jäänyt. Nyt olen tyytyväinen, kun sieltäkin on yhteydenpitoa tullut tehtyä.

Viikonloppuna oli myös mukavaa sekin, että nuorempi tytär tyttöineen oli muutamia lomaviikkonsa päiviä luonani. Samoin hiihtolomaviikko toi vanhemman tytön tyttären kylään jopa kahtena päivänä! Tyttärenpojan synttäreitäkin olen viikon sisällä päässyt viettämään ja muutakin sukua näkemään, joten sukulaisia ainakin on tullut nähtyä ihan roppakaupalla!

Yllättävin juttu kuitenkin on Miesystävän (ex) yhteydenotto pitkän tauon jälkeen. Olin todella yllättänyt, koska suhteemme on jo päättynyt ja en ollut ajatellut hänestä mitään kuulevani vielä moneen kuukauteen. En pistänyt edes ystävänpäivä korttia hänelle ihan tarkoituksella. Mies oli ilmeisesti sitä kuitenkin odotellut, koska itse pisti alkuviikosta minulle myöhästyneet ystävänpäivä terveiset.

Muutama viesti ollaan varovaisesti toisillemme lähetetty, mutta siihen se taitaa jäädäkin. En usko, että tapaamisen asteelle enää päästään. Ikävä on kyllä molemmilla toisiamme, mutta rohkeutta enää suhteen uudelleen aloitteluun ei taida kummallakaan enää olla. Ollaan saatu molemmat niin takkiimme tässä asiassa jo liian monta kertaa. Silti tuo rakkaus meillä toisiamme kohtaan yhä vielä loimottaa jollain lailla.

No, aika sitten näyttää tulemmeko enää toisiamme näkemään. Toivottavasti silti voimme ystävinä olla ja kirjoitella toisillemme. Hyvä, että sellaiset välit sentään jäi.