Tämä viikko on mennyt näkemättä lainkaan Miesystävää. Vaikka tiesin sen edeltäpäin, niin silti aina mielessä on se näkemisen toivo ja pettymyt, kun ei nähdä. Vaikka päiväni ovat sujuneet tapahtumarikkaasti ja mukavissa merkeissä niin aina tuo Miesystävän kohtaaminen on se kohokohta.

Usein tulee miettineeksi kuinka paljon tuo pelkkä odotus merkitsee. Sitä odottaa toisen soittoa ja tapaamista ihan mielettömästi. Kuinka paljon voi merkitä, että puhelin soi ja soittaja on Hän. Jos soittaja sattuukin olemaan joku muu, soiton merkitys ikäänkuin muuttuu. Soittaja on vain... joku muu. Pelkkä nimen näkyminen puhelimen näytöllä saa sydämeni hakkaamaan ja mieleni onnelliseksi.

Tulee tietenkin paljon muitakin mukavia puheluita. Esimerkiksi lapsilta ja lapsenlapsilta. Ne ovat odotettuja ja hyviä puheluita ja nautin niistä. Silti aina se Miesystävän nimen näkyminen siellä näytöllä kummasti hätkäyttää. Vielä näin monen vuoden jälkeenkin. Tulee mieleen ihan nuoruusajat!

Luin tuossa aikaisemmin askeleet.blogspot.com mietteitä. Kuinka samanlaisia ajatuksia omassa mielessäni onkaan! Toivon kaikkea hyvää Solalle ja varsinkin jaksamia tuossa hänen suhteessaan. Kaipa meillä kaikilla "toisilla naisilla" on hiukan saman suuntaisia ajatuksia ja tunteita. Päällimmäisenä kai kuitenkin on se, että pääseekö sitä koskaan elämään yhdessä sen oman rakkaan kanssa.

Rakkaudestahan tässä on kysymys. Se rakas vain ei ole vapaa ja syyt suhteen alulle ovat kaikilla hiukan erilaisia. Uskon kuitenkin, että Rakkaus on yhtä syvää ja voimakasta, kuin mitä olisi ihan vapaatakin miestä kohtaan. Joskus vain käy niin oudosti, että tuo rakkauden kohde ei ole vapaa, ja välttämättä ei tule koskaan olemaankaan niin. Rakastunut ihminen vain jaksaa uskoa siihen onnelliseen lopputulokseen vaikka muut ympärillä myhäilevät ja puistelevat päitään.  En tiedä herääkö siitä odotuksen tilasta koskaa. Itselläni se jatkuu yhä.

Onneksi ensi viikolla näemme jälleen ja jos hyvin käy, niin useamminkin, mikäli vaimo pitää lomaa ja lähtee sukulaistensa luo. Tällaisin odotuksin elämme molemmat, sekä minä että Miesystävä. Onneksi on nuo puhelimet olemassa. Harmittaa silti kun en voi soittaa viikonlopun aikana Miesystävälle. Olemme näin sen sopineet ettei tule turhia riitoja siellä päässä odottamattomasta kiusallisesta puhelusta.