Alkaa viimeinen viikko täällä vanhassa asunnossa. Viikon päästä on jo muutto uuteen asuntoon. Vielä en miellä sitä kodiksi. Kodin siitä tekee omat tavarani ja asettuminen sinne aloilleen.

Tätä nykyistä olen jo alkanut "vieroksua". Ajattelen tätä yhä kotina, mutta samalla vain asuntona, josta olen pian lähtevä uusille teille. Pakko on alkaa jo sopeutumaan siihen uuteen asuntoon, ettei ikävä tänne ole ihan mahdoton.

Olen sellainen ihminen, joka kiintyy paikkaan ja kotiin, kunhan vain saan siihen tarpeeksi aikaa. Ihan heti se ei minulta onnistu. Avaimet olen jo saanut ja käynyt kaappeja pesemässä. Tietenkin siellä oli siivous tehty, mutta haluan kuitenkin että kaapeissa on oman siivoamisen jälki. Tuntuu mukavammalta pistää sitten vaatteet ja astiat omille paikoilleen.

Sen virheen tein, että otin exän sinne mukaan laittamaan lamppuja paikoilleen. Pakko oli saada valoa, kun ukkosti niin kovin, että jo iltapäivästä oli pimeää. Jotenkin meni se oma odotuksen ja innostuksen olo ohitse, kun exän kanssa laittelimme valoja ja käytiin asuntoa lävitse. Paha moka minulta. Systerin kanssa asunnon katsominen tuntui ihan toiselta. Oli sellainen odottava ja innostunut tunne päällä. No, ei minun onneksi tarvitse exän kanssa sinne muuttaa! Ihana ja helpottava ajatus!

Haikealta tuntuu luopua tästä vanhasta asunnosta. Olen viihtynyt hyvin ja kotiutunut tänne. Paikkana tämä on ollut erinomainen ja on lyhyet matkat Helsingin keskustaan. Asuinympäristökin on hyvä ja arvostettu. Nyt muutan pidemmälle, mutta asuinympäristö on aivan toisenlainen. Onneksi on rauhallinen paikka tiedossa. Kulkuyhteydet ovat hyvät sekä bussilla että junalla. Kunhan opin käyttämään junaa. Olen sellainen raitiovaunu ihminen. Tykkään kulkea ratikalla ja sitä olen pääasiassa käyttänytkin, vaikka bussiyhteydet tänne ovat hyvät.

On jo kyllä aikakin oppia käyttämään junaa näissä kulkuyhteyksissä. Nolottaa etten osaa liikkua juna-asemilla, saatika metroasemilla. Joudun aina kysymään kavereilta kuinka niissä liikutaan. Kokemuksen puutetta! Siihenkin tottuu.

Huomenna tulevat muuttolaatikot ja viimeisen viikon vietän 60 vihreän laatikon keskellä. Herttaista. Pakko kasata laatikot tiukaksi riviksi olohuoneen keskelle, että mahdun liikkumaan ja pakkaamaan kamojani. Luulen, että tämä muutto menee jo melkoisella rutiinilla ja tiedän jo kuinka pakata tavarani.

Kasvimaalle koetan vielä päästä täällä asuessani ainakin kerran. Kerään vadelmia ja mustaherukoita. Puutarhatarvikkeetkin on tuotava asuntoon ja sitä kautta uuteen paikkaan. Voi olla että joudun mustaherukat vielä keittämään hilloksi, kun ei ole paikkaa minne laittaa ne, jollen vielä kerran käväise siellä uudessa paikassa ja kuskaa marjat sitten sinne pakastimeen.

Huomenna tulee uusi jääpakastinkaappi ja hella sinne uuteen paikkaan. Onneksi sain äitini hoitamaan ovien avaamisen, muuten olisi ollut mentävä sinne heti alkuviikosta vain odottelemaan sitä kodinkoneiden kuljetusta.

Kerkisin istua hetkisen omalla pikku pihallanikin. Nautin pari lasillista kuohuviiniä, mutta harmillista kyllä exän kanssa. Olin taas niin typerä, että kun exä vihjaisi, että otetaan kuohari mukaan ja juodaan se pois uuden asunnon onneksi, niin kuvittelin taas että sille sitten juodaan. Lopulta tajusin taas, että exän juomisen himohan senkin ehdotuksen takana oli. Hänellä oli taas maitti päällä ja oli jo aamupäivästä ottanut valkoviiniä. En sitä heti huomannut, kun olin niin innostunut siitä siivoamisesta. Olisi vain pitänyt arvata moinen jo vanhasta kokemuksesta. Hölmö mikä hölmö, minä.

Meinaan kyllä juhlistaa varsinaista muuttoani sitten yksinäni, kun se muutto on tehty. Juon illasta oman kuohujuomani omalla pihalla ja vaikka sataisi pieniä kiviä!

Välillä mietin tätä minun ja exän suhdetta. Toivon, että vihdoinkin voisin irrottautua hänen avustaan. Olen liian riippuvainen sellaisista asioista kun lamppujen laittaminen kattoon tai reikien poraaminen kattoon ja seiniin. Voisin aivan hyvin pyytää apua pojalta, joka tulisi sen tekemään kyllä. Tottumus vain saa aina pyytämään apua exältä, jolla on pora ja kaikki remonttivälineet itsellään.

Miesystävää on vaikea pyytää sellaiseen hommaan. Tuntuu siltä, että sitä vähäistä aikaa jonka pystymme yhdessä nykyisin viettämään ei halua käyttää mokomiin asioihin. Mielummin käytän senkin ajan juttelemalla tai lakanoiden välissä.

Nyt ei ole kuulunut koko miehestä mitään viikkoon. Tiesin sen, mutta kuitenkin toivoin edes pikaista soittoa jostain välistä sukulaisten keskeltä. Tiedän sen olevan vaikeaa, kun koko ajan on joku aina siinä selän takana kuuntelemassa ja jos Miesystävä koettaa livahtaa puhelimen kanssa nurkan taakse, niin siinä ollaaan heti kyselemässä, että kenelle sinä soitat. Vaikea sanoa, että naisystävälle, kun siitä ei ole pahemmin levitetty sinne vaimon sukulaislle eikä ystäville. Saatika että Miesystävän sukulaiset tästä asiasta olisivat tietoisia. Niin salassa, kun mahdollista tämä suhde on ollut tarkoitus pitää.

Kaikkein oudointa on, että itse vaimo on asiasta tietoinen ja vaimo on kertonut jutusta siskolleen. Ymmärrän sen, että sielläkin päässä on tarvetta uskoutua läheisimmälle kaverilleen. Niinhän minä itsekin olen tehnyt. Tämä suhde on vaikea kantaa kummassakin päässä.

Jollain lailla olen kyllä nyt varonut pitämästä yhteyttä Miesystävään. Onko kyseessä silkka varovaisuus vai toive, että suhde katkeaa tämän minun muuttoni myötä. En tiedä oikein enää itsekään sitä. Osoitetta en ole Miesystävälle varsinaisesti antanut. Muuttolappu on kyllä ollut pöydällä Miesystävän luettavana ja heti asunnon saatuani kerroin hänelle osoitteen. En tiedä muistaako Mies sitä. Mietin myös että jätänkö osoitetietoni vasta muutettuani vai jätänkö asian Miehen hoitoon. Kysyköön sitten, jos on kiinnostunut vielä lomansa jälkeen tapaamaan ja jatkamaan. Toivon sitä.

Tiedän, että tapaamiset ovat muuton myötä hankalampia ja varsinkin nyt kun vaimo on jälleen saanut vainun meistä. Vähän hankalia viestejä tuli puolin ja toisin pistettyä tuossa heinäkuulla. Vieläkään ei ole asiaa selvitetty kunnolla. Jos oikein arvelen, niin ei selvitelläkkään tämän enempiä. Jollei vaimo itse ota yhteyttä minuun. Minä en välitä häneen olla yhteydessä. En halua ennestään hankaloittaa asiaa. Vaikeaa on jo nyt.

Muutama mies on ollut minuun yhteydessä tuttavien kautta ja koetellut tehdä tuttavuutta lähemmin. Mukavan oloisia miehiä, mutta en vaan saa itseäni syttymään uudelle suhteen alulle. Niin on tuo Miesystävä mennyt minulle veriin, ettei hänelle näytä veroistaan olevan. Jos tapaankin jotain uutta tuttavuutta, niin se kaatuu heti kun pitäisi suhdetta alkaa syvemmäksi tekemään. Ja sänkyyn en taida kyetä lainkaan niin helposti kun sen luulisi olevan mahdollista.

Jos menisin sänkyyn toisen miehen kanssa, niin minusta se olisi Miesystävän ja meidän kahden suhteen pettämistä. Jos Miesystävä menee sänkyyn vaimonsa kanssa niin se ei ole minusta pettämistä, sillä vaimohan on oikeutettu siihen jo avioliiton vuoksi. Tosin helpottaa tietää, ettei siihen ole ollut pelkoa. Vaimon mukaan Miesystävä ei ole ollut hänen kanssaan lähemmissä tekemisissä kolmeen vuoteen. Minun vuokseni. Piste sille.