Olen asunut viikon verran uudessa kodissani ja tämä on jo KOTI. Yllättävän helppoa oli asettua ja kotiutua. Heti, kun astuin ovesta ja vaikka asunto oli tyhjillään, niin tämä paikka tuntui kodilta. Olin kyllä iloisesti yllättynyt. Kotia olinkin ollut vailla jo useita vuosia.

Asuntoja minulla on ollut montakin. Kaikki erilaisia ja erillaisissa paikoissa. Kuitenkin tämä on tuntunut kodilta ja näin ainakin jälkeenpäin ajatellen nuo muut ovat olleet asuntoja, joista olen koettanut saada kotia itselleni. Koti on ihmiselle tärkeä paikka. Siellä ollaan ja viihdytään, tunnetaan surua ja rakastetaan. Itselleni tuo kodin merkitys on muuttunut tässä vuosien varrella entistä tärkeämmäksi näiden kaikkien muuttojeni ja henkilökohtaisten ongelmieni vuoksi.

Ennen koti oli siellä missä perhekin ja lapset. Kun lapset lähtivät koti tuntui menettäneen merkityksensä, koska suhde mieheen oli jo huono. Koti ei enää tuonut rauhaa eikä ollut turvapaikka mielelleni ja sielulleni. Se alkoi merkitä entistä vähemmän ja minulle tuli hirveä kiire päästä pois siitä ahdistuksesta, mitä sen hetkinen koti ja perhe-elämä toi tullessaan.

Lähdin kai etsimään jotain uutta ja innostavaa, jotain mitä en saanut siltä aikaisemmalta elämältäni ja samalla menetin sen kodin tunteen. Pitkään sen kodin etsimisessä menikin. Lähes viisi vuotta, ehkä enemmänkin, mutta nyt uskon sen kodin löytyneen ja toivon voivani rauhoittua elämään tätä keski-ikäisen, eronneen ja eläkkeellä olevan naisen elämää kaikkine hyvine puolineen.

Tavarat on saatu jo paikoillen ja jo löydänkin jotain etsimääni. Kaapit tulivat yllättävän täyteen! Kaappeja ei kai koskaan ole liikaa. Aina niille täytettä löytyy. Onneksi on iso kellarikomero!

Vielä puuttuu taulut seiniltä ja kukkakoukut katoista. Exä tulee huomenna porailemaan minulle hyllyjä seinään ja kunhan saan kukkaset paikoilleen niin kaikki on oikeastaan sitten paikoillaan. Pieniä säätelyjä vielä tarvitaan yksityiskohtiin, mutta pääsääntöisesti koti on kunnossa. Pari lamppua on vielä jossain vaiheessa ostettava, mutta en pidä kiirettä niiden kanssa. Ostan, kun sopivan ja mieluisan löydän.

Huomenna lähden etsimään kirjastoa ja vanhempi tytär on luvannut lähteä oppaaksi. Mukavaa. Saadaan olla nyt enemmän yhdessä ja jutella paremmalla ajalla, kun tässä lähekkäin asutaan. Ja näen enemmän tyttären lapsiakin. Siskon kanssa jo iltaa istuttiin yhtenä kauniina iltana ja juotiin pari siideriä. Sekin oli mukava kokemus heti muuton jälkeen.

Miesystäväkin on jo käynyt muutaman kerran ja eilen viimeksi istuttiin iltaa ja juteltiin mukavia. Hän sitten itse otti yhteyden, kun oli mökkireissulta palannut. Oli saanut kasattua hirsimökkiä poikansa kanssa ja siitä oli kovin tyytyväinen. Vähän hän harmitteli, kun ei oikein ollut koko loman aikana omaa rauhaa. Koko ajan oli joku kimpassa. Se taas oli hyvä puoli, ettei vaimon kanssa kovin pahoja riitoja ollut ennättänyt syntymää, kun seura esti riitelyn.

Muuttoiltana oli Miesystävä jo päässyt tietokoneen ääreen ja pistänyt minulle viestin. Kova oli ikävä ollut. Olin kyllä yllättynyt, kun viesti oli tullut, kun ajattelin ettei tämä suhde taida jatkua ja kestää jos Miesystävä vaimonsa kanssa kovastikin riitelee meidän vuoksemme. Onneksi niin ei käynyt ja nyt ollaan jälleen samassa tilanteessa eli kaikki jatkuu niinkuin ennenkin.

Näyttää se tämänkinlainen suhde kestävän kaikenlaisia myllerryksiä ja tapahtumia. Puolin ja toisin.

Miesystävä oli iloisesti yllättynyt asunnosta. Se tuntui mukavalta. Vielä mukavampaa on ollut se, että hän on tänne viitsinyt raahautua vielä työpäivän päällekin ja tuntuu viihtyvän hyvin. Toivottavasti viihtyy jatkossakin. Kuinka usein sitten pääsemme tapaamaan on sitten toinen juttu. Vaimolla on vielä kuukausi lomaa pitämättä ja se tekee tapaamiset todella vaikeaksi. Miesystävä kun on töissä siinä kotipiirissä ja lähteminen valvovan vaimon alta onkin totinen juttu.