Viime yönä jo nukkumaan käydessäni iski sappikivikohtaus. Se tuli taas kun salama kirkkaalta taivaalta. Hirveä kipu ja joka asennossa. Kävelin tuskaisana ympäri asuntoa, makasin sängyllä selälläni ja vatsallani, kyykin lattialla kyykyssä ja roikuin vuoteen reunalla. Kipu ei hellittänyt istumalla eikä kävelemällä.

Onneksi oli kolme Buranaa ja Pepsid Duo närästyslääke lääkekaapissa. kesti kuitenkin tovin, ennenkuin alkoivat vaikuttaa ja olin jo lähdössä lähimpään sairaalaan apua hakemaan. Sitten se helpotti. Kipu loppui kun seinään aivan yks kaks. Loppui samalla lailla yllättäin kun alkoikin. Olin välillä ihan kylmän hien peitossa ja selkä oli kun tulessa.

Kammottava ja pelottava kohtaus keskellä yötä eikä tämä ollut ensimmäinen sellainen. Olen saanut näitä kipukohtauksia muutamia aikaisemminkin. Tämä eilinen oli helpommasta päästä, mutta tuskallinen kun mikä. Pahempi kun synnytyspoltot!

Kumma kyllä nukuin sitten yön todella hyvin. Olin jo nukahtamislääkkeet ottanut ennen tätä kohtausta ja luulin niiden vaikutuksen lakanneen siinä kipuillessani ja voihkiessani. Sain nukuttua kuitenkin melko hyvin, mutta aamusta oli selkä vielä kipeänä ja vatsan alus arkana. Aikaisemmin en ole lääkärillä käynyt, mutta keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Äidillä ja tyttärelläni on sappikivet samoin mummollani. Jonkinlainen sukuvikako?

Muutaman tunnin siinä aamulla kitkuttelin ja päätin käydä lääkärillä tutkituttamassa vaivaa. Soitin paikalliselle yksityiselle lääkäriasemalla ja sieltä tuli kehoitus tulla päivystykseen, kun kaikki lääkäriajat olivat jo menneet, mutta päivystyksessä ei ollut jonoja.

Niinpä sitten puin päälleni ja lähdin liikkeelle. Olin varautunut pidempäänkin jonottamiseen, mutta iloinen yllätys oli, että pääsin sisälle jo kymmenessä minuutissa. Lääkäri tutki ja pisti samantien ultraan ja verikokeisiin. Tulehdusarvot olivat ihan normaalit, hiukan ylhäällä ja hemoklobiini arvokin 141. Ehkä liian korkea ikääni nähden ja silmällä pitäen veritulppariskiä, mutta ei kuitenkaan liian paljoa.

Ultrassa sitten löytyi sappivaivan syy. Iso, noin pari senttinen sappikivi ja liuta pienempiä. "Sappikivitauti", sanoi ultralääkäri heti tutkimuksen tehtyään ja passitti takaisin tutkivalle lääkärille.

Tutkiva lääkäri sitten kirjoitti ensi hätään Litalginia ja pisti lähetteen leikkaukseen. saa sitten nähdä koska kutsu yleiseltä puolelta leikkaukseen tulee. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä kuinka pitkät jonot on kunnallisella puolella sappikivileikkauksiin. Toivottavasti ei hirveän pitkään joudu odottamaan. Yksityiselle olisin päässyt jo kahden viikon sisällä ja jopa aikaisemminkin, mutta hinta iski vastaan. Lääkäri ei tarkkaan tiennyt, mutta arveli sen muutaman tuhannen maksavan. Huomenna soittelen ja kyselen tarkemmin sitä hintaa, mutta olen nyt varmuudeksi siinä kunnallisessa jonossa odottelemassa.

Täytyy kysellä vielä vakuutusyhtiöltä tietoja korvaako sairausvakuutukseni sen yksityisen leikkauksen. Jos korvaa, niin se olisi suuri helpotus. Olen sitä pahuksen vakuutusta maksanut jo pitkäti toistakymmentä vuotta. Joka kerta, kun vakuutus maksu lankeaa maksettavakseni niin mietin kannattaako sitä maksaa. Tähän asti on kannattanut. Kaikki lääkkeeni ja lääkärillä käynnit on saanut vakuutuksesta takaisin tähän mennessä, mutta mitään suuria leikkauksia ei ole vielä vakuutuksen piikkiin tullut. Toivottavasti kuitenkin korvaavat tämän sappileikkauksen.

Tavallista elämään olen viettänyt ja normaaleja päivän rutiineja oikeastaan päivästä toiseen. Sisaren muutto oli poikkeus viikonlopuissani ja exän luona olen käynyt syömässä ja jopa yöpynyt hänen vierashuoneessaan yhden yön. Huomenna olisi tarkoitus mennä exän kanssa verho ostoksille ja meinaan käydä ostamassa pari uutta kukkaruukkua. Alkaa kasvit puskea ulos vanhoista ruukuistaan näin kevään tullessa.

Miesystävä on käynyt kyläilemässä ja nyt on sitten pidempi väli tapaamisissa, sillä hän on Lapissa hiihtelemässä tämän viikon. Hyvä, että pääsi lähtemään ja saivat porukan kokoon. Mies vähän epäili lähtemistä kahden vaimon kanssa, koska lomalla heillä on aikaa riidellä liikaa jos ovat vain kahdestaan. Seurassa ei tule riideltyä vaan saa levättyä ja rentouduttua paremmin.

Alastalo tuolla aikaisemmin kyseli lasitöideni tekemisistä. Ei ole tullut tehtyä mitään. Kone on ja odottaa käyttäjäänsä. Suunnitelmia on kyllä ja paljonkin, mutta ei ole sellainen inspiraatio iskenyt, että olisin saanut aikaiseksi mitään. Nukkekotiini olen leikkaamassa lasi-ikkunoita ja ne kyllä meinasin hioa reunoista. Harmittaa välillä, etten saa mitään koristuksia itselleni aikaiseksi. Tykkään lasista ja sen monimuotoisuudesta. Jospa tässä jonain päivänä yllätän itseni leikkamasta ja hiomasta jotain kivaa ikkunakoristetta...Siskollekin voisi tupaantuliaisiksi tehdä jonkin kukkasen ikkunaan roikkumaan.

Miesystävää kaipaan yhä yhtäpaljon kun ennenkin. Se yllättää minut aina ja jatkuvasti, sillä luulisi sellaisen kaipailun jo jääneen vähemmälle tässä vuosien mittaan ja kun tiedän millaiset olosuhteet tällä meidän suhteellamme on nyt ja jatkossakin. Kaipaus ja ikävä eivät vain hellitä. Mietin sitäkin kuinka suhteemme tulee jatkumaan tämän Miesystävän loman jälkeen. Aina se on mielessä koska Mies haluaa suhteelle pistää pisteen ja lopettaa sen. Voi toki olla niinkin, että suhteemme jatkuu samanlaisena vuosia vielä eteenpäin tai niinkin voi käydä, että tapaan uuden rakkauden ja pistän itse pisteen tälle nykyiselle tilanteelle. Kaikkea voi elämässä tapahtua. Loppujen lopuksi olen aika tyytyväinen elämääni ja olooni.