Pari päivää jo olin normaalia vetämättömämmässä kunnossa ja kovin väsynyt. Eilen illalla sitten iski kunnon vatsatauti. Tarkoitti sitä, että istuin vessassa puoleenyöhön saakka ennenkuin sain hilattua itseni sänkyyn ja oloani sen verran tasattua, että uskalsin edes asettua petiin maate.

Aamupäivä oli sitten pitkällä jo, ennenkuin sain noustua ylös. Vieläkin vatsaa kiertää ja myllertää enkä ole uskaltautunut nokkaani ulos pistämään. Toivottavasti olo rauhoittuu tässä illan mittaan.

Eilinen päivä meni myös sivupöytää odottaessa. Pöytä tuotiin ja kun sain paketin avattua niin paljastui, että pöytä oli rikki. Tai ei varsinaisesti rikki, mutta kiinnitys mutterit/pultit olivat pullahtaneet ulos paikoiltaan ja pöydän toinen jalka on irti sekä pöydän takaosan tukireuna irti. Tietenkin nuo huonekalun tuojat olivat jo lähteneet ja niin jouduin soittamaan myymälään ja selvittämään tilannetta.

Hyvä palvelu oli. Myymälän asentajat soittivat jo parin tunnin päästä ja kyselivät tarkemmin missä vika on. Koetin selittää ja vasta huomenna saan miehet katsomaan pöytää. Toivon, että se selviää heidän taidoillaan ja välineillään, muuten on taas odotettava pöytää pitkän aikaa. Toivottavasti vika on vain siinä ettei pultteja ole muistettu kiinnittää kunnolla.

Maksoin pöydästä kuitenkin aikamoisen summan 500e ja ihmettelen huolimatonta jälkeä. Luulisi sillä hinnalla kaikkien pulttejen olevan valmiiksi kiinnitettyinä. Pöytää sain odotella yli 5 viikkoa. En oikein mielelläni enää odottelisi yhtään ylimääräistä päivää. Jolleivät saa sitä kuntoon niin toivon ainakin että vievät pois jaloistani eikä niin että siihenkin on tilattava eri miehet.

Viime yönä kun pimeässä kömmmin vessaan, että ehdin sinne, olin vähällä kompastua pöytään. Ei ole kiva, että se siinä lojuisi useampia päiviä tielläni.

Tänään myös posti muisti ikävällä viestillä. Tuli vuokrankorotus ilmoitus. Maaliskuulta vuokra nousee yli 20e. Ei mikään mukava ajatus, vaikka sitä odottelinkin tapahtuvan. On nuo vuokrat korottuneet jo monilla tuntemillani ihmisillä ja toisilla vieläkin enemmän. Se, mitä eläkkeeni nousi, menee nyt vuokran maksuu, joten ei siitä tulojen noususta mitään hyötyä ollut.  Alkaa olla tämä minun vuokrani jo aika kova ja juuri ja juuri pystyn sen maksamaan. En kuitenkaan haluaisi muuttaa muualle, kun tässä asunnossa viihdyn. Jos nyt pysyisi muutaman vuoden paikoillaan tämä vuokra.

Mammografia seulonnasta tuli myös ilmoitus, että kaikki on hyvin. Jännittää kyllä aina odottaa sieltä tuloksia, mutta niin kauan kun kaikki on kunnossa niin hyvä on. Hermostuttaa kyllä joka kerta yhtä paljon. Joudun käymään seulonnoissa parin vuoden välein, koska toinen rintani leikattiin joskus 95-  vuoden paikkeilla vuotavan rintarauhasen vuoksi. Luumun kokoinen pala otettiin pois rinnasta ja iso arpihan siitä jäi. Onneksi on haalistunut vuosien myötä, mutta aina tuo rinta on vähän eri tuntoinen kuin toinen. On selkeästi arempikin. Pala poistettiin vielä pienemmästä rinnastani, mutta ei sitä enää näy. Alussa huomasi selvästi että rintaliivit jäivät aina vajaiksi. Huomaan sen kyllä yhä itse, mutta päällepäin sitä ei huomaa. Ja onneksi olen melko rintava nainen, joten kyllä sitä täytettä liiveissä riittää.

Rinnoista tuli sitten mieleen Miesystävä. Kuinka kummassa??? Miesystävä raukkakin on kipeänä. Kuumetta on ja ääni lähes poissa. Yskii ja köhisee flunssassa, mutta töissä on pakko olla iltamyöhään asti, että saa tehdyksi isot tilauksensa määräaikaan mennessä. Töitä on rästissä, kun viime viikolla oli yksi työkavereista samassa taudissa. Viikko meni flunssaa hoidellessa. Sitkeä tauti.

Toivon, että Mies saa tilauksensa hoidettua ja voi edes iltaisin levätä. Eilen oli pakko tulla hetkeksi kotiin sohvalle lepäilemään ruokatunnilla ja lääkitsemään itseään Buranalla. Mies alkaa olla jo sen ikäinen  ettei taudit ihan hevillä parane. Vanha mies tarvitsee kunnon lepoa kuumeessa ja yleensäkin taudissa kun taudissa. Eniten Miestä kai harmittaa ettei jaksa ja ehdi remonttia tekemään.

Tässä sitten molemmat sairastetaan omilla tahoillamme. Pakollinen tapaamistaukokin tulee pidettyä. En jaksaisi pahemmin lempimistä ajatellakkaan nyt. Harmittaa vain sikäli että ensi viikolla taitaa olla se naapurimaan työmatka edessä ja yhdessäolo vähenee silläkin viikolla. Tosin tapaaminen aina pitkän tauon jälkeen on sitä mukavampaa. Ja onneksi on nuo puhelimet keksitty ja saadaan olla vaikka päivittääin puheyhteydessä. Mies ilahtuu ilmiselvästi, kun soitan tai viestittelen hänelle. Itse ilahdun joka kerta hänen puheluistaan ja odotan niitä vähän liiankin hartaasti.