Tuntuu mukavalta. Ihan oikeasti olo on toisenlainen, mitä se oli sairaslomalla. On jollain lailla vapaa olo eikä ahdista sellainen epämääräinen "olen laiska lorjake" olo. Sellainen oli aina jossain vaiheessa mielessä, kun tiesi että työkaverit ovat töissä ja paahtavat hikihatussa töitä.

Nyt saan sitten vapaasti olla eläkeläinen vailla työpaikan huolia.

Vaivat kyllä jatkuvat ja ovat samat. Lonkka on alkanut vihniä päivittäin. Olisi taas korkea aika hakea niitä pulveripusseja nivelille. Auttoivat viimeksi ainakin pahimpiin kipuihin. Sormien nivelet on kipuilleet jo päiviä. Liikaa pientä näpräämistä ja virkkaushommat on nyt välillä lopetettava kesken rivinkin. Eilisiltana sormet alkoivat oikein kunnolla vihlomaan nukkumaan käydessä. Sellaista vihlovaa kipua ei ole aikoihin ollut. Selvisin kuitenkin ilman särkylääkkeitä, mutta kyllä oli nukkuminen huonoa. Tänään nappaan särkylääkkeen ennen nukkumaan menoa ihan sovulla.

Reseptitkin odottavat yhä uusimista lääkekaapissani. En vain ole saanut aikaiseksi niitä viedä. On paikat olleet melko hyvässä kunnossa, mutta nyt sitten on aika uusia lääkereseptit ja ottaa taas se kolmen kuukauden kuuri. Kunpa tuo pulveri jatkossakin auttaisi yhtä hyvin kun aiemmin.

Flunssanpoikasenkin sain vuoden alussa. Pari päivää olin ihan nuutunut ja kuin linnunpelätin tukka pystyssä. Kuumetta ei ollut, mutta nenä niistämisestä kipeä ja silmiä särki lihasten ohella. Nyt alan olla kunnossa ja pääsen ehkä jo kirjastoonkin palauttamaan kirjani ja hakemaan uutta luettavaa. Luin mukavan, rauhallisen oloisen kirjan "Talvipäivänseisaus" Rosamunde Pilcherin kirja. Aiemmin olen lukenut häneltä kirjan "Simpukankerääjät". Kaipaan nyt sellaisia herkkiä ja rauhallisen tuntoisia kirjoja. Tänään kyllä avaan exältä lainaamani David Baldaccin "Pelurit". Siinä pitäisi olla vähän jännitystäkin. Joukko epämääräisiä vanhempia ukkoja siinä selvittelee jotain epämääräistä. Tästä Kameliklubista on myös aikaisempikin kirja, mutta en muista nimeä.

Omat talvipäiväni ovat olleet rauhallisia ja harmittavan yksinäisiä. Miesystävää olen kaivannut, niin että satuu. Vain puhelut pelastavat silloin päiväni. Uusi Vuosi meni heillä melko mukavasti, kun oli naapurit kylässä. Hyvä, ettei ollut riitaa. Se vaikuttaa aina mieheen niin kovin ahdistavasti ja vaistoan, kun hänellä on kurjaa ja se taas tekee kurjan olon minulle.

Tänään hän oli taas työpaikallaan ja ilmeisesti oli aivan tyytyväinen oloonsa. Aamusta olisi kyllä nukuttanut niin makeasti kun tottui nukkumaan lomallaan pitkään. Remonttia ja pientä kunnostustakin hän oli saanut tehtyä ja siinä on yksi kiistan aihe nyt sitten vähemmän. Autosta vain oli vetokoukku hajonnut ja niinpä mies on nyt ilman autoa, kunnes pääsee noutamaan autonsa korjaamolta. Tällä viikolla tuskin näemme.

Kesästäkin Miesystävä puhui. Yhteisestä lomailusta mökillä. Se olisi mukavaa. Tuskin montaakaan päivää saamme siellä yhdessä viettää, mutta kunhan sentään jokusen. Mökki on Miehelle rakas paikka. Siellä hän lepää ja rentoutuu oikein kunnolla. Meillä on mieluisia muistoja sieltä ja tuntuu siltä, että Mies haluaa niitä muistoja lisää tältäkin kesältä.

Yhdessä jatkamme tätä suhdetta yhä. Varovasti ja hiljaa keinuttamatta venettä liikaa. Emme kumpikaan halua ylimmääräisiä riidan aiheita Miehen kotiin. Olemme ikäänkuin hiljakseen ja tapaamme aina, kun Miehelle vain siihen mahdollisuus on. Miehen ehdoilla tässä siinä suhteessa mennään. En tiedä kuinka pitkään, mutta minulla ei ole tarvetta hoputtaa Miestä. Mitä nyt välillä kuitenkin vähän. Ettei totuus pääsisi Mieheltä unohtumaan.

Narisin siitä hiukan, kun en voi Miehelle soittaa ikävän iskiessä. En uskalla kokeillakaan soittoa kotiin, koska siinä on sitten sellainen sota päällä, jos vaimo sen soiton kuulee. En soitellut aiemminkaan hänelle koskaan kotiin lomilla ja viikonlopun aikana. Mies itse soittaa minulle, kun on sellainen hetki, että pääsee puhelimen ääreen ilman lisäkorvia. Harvemmin soitan töihinkään, kun tiedän ettei Mies siellä jouda juttelemaan.

Niinpä hämmästyin suuresti, kun Mies sanoi, että voin aina hänelle soittaa töihin. Jos on kiire niin hän sen sitten sanoo ja koettaa soittaa takaisin myöhemmin. Yllätyin sanoista ja varsinkin siinä suhteessa, että hänellä on koko ajan siinä kaksi työkaveria samassa tilassa. Kovin intiimeistä asioista siinä ei kyllä puhella. Mukavaa tietää kuitenkin se, ettei häntä haittaa soitto ja se päinvastoin tuntui hänestä ihan jees jutulta.

Pitää kokeilla sitä soittoa jossain vaiheessa. Aurinkoinen olo tuli minulle ainakin Miehen soitosta. Toivon, että omani ilahduttaa häntä myös yhtä paljon.