Olo on ollut ihan toisenlainen tänään sen eilisen synkän päivän jälkeen. Päivällä tein pitkän kävelylenkin ja sekin piristi mieltä. Lonkka vähän vihoitteli, mutta hiljensin tahtia ja sekin vaiva helpotti hiukan. En ole vieläkään saanut aikaiseksi toimittaa sitä nivelrikkolääkkeen reseptiä uusittavaksi. Pahus tätä laiskuutta!

Eilisiltana uppouduin kirjan lukuun ja jä se toinen ginnypaukkukin ottamatta. Hyvä niin. En edes pahemmin mietiskellyt nukkumaan mennessäni Miesystävää. Kyllä hän koko ajan on mielessäni, mutta ei ajatukseni vain hänessä ole. On niin paljon muita mielenkiintoisia juttuja mietittävänä.

En tiedä onko ikä tuonut malttia minun elämääni vai mikä. Sola kommentoi tuota aikaisempaa kirjoitustani. Kyllä minulla pinna menee ja olen välillä raivona ja ihan sekaisin tästä toisen naisen tuomasta tuskasta. Pahimmat kiukuttelut kiukkuan tavalliselle päiväkirjalleni. En sentään kaikkea kehtaa tänne pistää! Saan myös juteltua siskoni kanssa ja hän kuulee sitten kaikki muut valitukseni ja se helpottaa kovasti.

Ei tätä samanlaista suhdetta kyllä kenellekkään tahtoisi ristiksi. En olisi halunnut itsellenikään näin käyvän, mutta kun tähän olen itseni saattanut niin tässähän olen. Välillä mietin kuinka monta vuotta tätä juttua kestää. Tiedän naisen, jolla on salainen suhde jo yhdeksättä vuotta! Kuinkahan paljon näitä ns. toisia naisia mahtaa olla? Ja nimenomaan omassa ikäluokassani. Yli viisikymmpisissä naisissa. Jotenkin sen olen aina ennen mieltänyt, että "nuorempi nainen-keski-ikäinen ukko." Se oli ennen kuin itselleni kävi näin.

Työpaikalla sitä näki jonkin verran että viiskymppinen mies iski nuorempia naisia, mitä hänen vaimonsa oli. Sellaisesta myös kuuli enemmän. Harvemmin puhuttiin siitä että mies on ottanut vaimoaan vanhemman naisystävän.

Tuolla aikaisemmassa kirjoituksessa myös otettiin kantaa ettei mies voi vaimoaan jättää. Syistä tietämättä sanoisin etten ota kantaa tämän tyylisiin viesteihin, jos vain voin olla sanomatta mitään. Totean taas, ettei asiat koskaan ole niin helppoja kun joku tuntematon luulee. Asioihin on aina omat syynsä ja ne tietää vain henkilöt, jotka sitä elämää elävät. Niitä en kuuluttele täällä. Ne kuuluvat vain Miesystävälle, minulle ja sille vaimolle.

En myöskään kirjoittele tätä blogia siksi että ottaisin vastaan tuntemattomien neuvoja asioista, joita he eivät tiedä. Voin toki lukea ja luenkin niitä, mutta olen luullakseni itse paras henkilö päättämään mitä teen. Kirjoitan vain pois turhautumisiani ja omia ajatuksiani. Tämä on minun tapani purkaa suhteen tuomaa kurjuutta, mutta myös niitä ilon hetkiä, joita tässä suhteessa koen. Kirjoitan siis oikeastaan vain itselleni, mutta julkisesti kyllä.

Pieni huomautus myös siitä asiasta etten ole itsekkään kovin halukas siihen, että elämäntilanteeni kovinkaan paljoa muuttuisi tästä. En siis ole vaatimassa eroa Miesystävän ja vaimon välille. Haluan vain lisää aikaa Miesystävältäni. Se tässä suhteessa on ongelmana. En ole innokas ottamaan niskoilleni avo-tai avioliiton tuomia rasitteita. Minulla ja Miesystävälläni ei ole kummallakaan tarvetta enää lisääntyä ja hankkia perhettä, joten senkään takia ei ole syytä eroon. Meillä on jo lapset tehtynä.

Olen tyytyväinen omaan elämääni, jos vain Mies saisi annettua sitä aikaansa minulle. Tämä on ollut ongelmana ihan alusta asti ja Mies sen minulle melko alussa jo selvitti. Sama ongelma heillä on siellä kotona. Mies ei anna aikaansa vaimolle tarpeeksi. Ajasta tässä kilpaillemme molemmat sekä minä että vaimo. Miehellä on liian paljon velvollisuuksia ja hän ei vain osaa tehdä muutoksia niihin. Niitä on vuosien mittaa kertynyt ja yhtenä syynä on se ettei hän enää viihtynyt kotona. Nyt velvollisuudet on sitten jo sellaisia ettei niistä ihan helpolla luovuta. En edes halua hänen jättävän niitä kaikkia. Vähentää hän niitä voisi ja siitä olemme puhelleet.

Perheellisellä miehellä on myös sen tuomat velvoitteet. Ei niistäkään luovuta eikä välttämättä haluta luopua naisystävän vuoksi. Jos suhde on vielä salainen, niin kuinka mies voi niistä edes huomaamatta luistaa? On suvun tuomia juhlia, tuttavien kanssa vietettävää aikaa, iäkkäät vanhemmat vaativat apua, harrastukset vievät aikaa, omia lapsiaaan haluaa tavata, työ vaatii aikaa ja sitten on se vaimo, joka on pidettävä tyytyväisenä.

Kyllä se on aina selvää, että tällaisessa suhteessa se toinen nainen joutuu pakostakin väistymään. Sen tietää jo suhteen alussa ja aikansa siitä jaksaa itkeä. Sitten siihen on joko pakko tottua tai lopettaa suhde. Vaikka siihen aikaa myöten tottuukin niin silti se pistää välillä vihaksi ja saa aikaan valituksia. Siksipä onkin niin hyvä vuodattaa itseään julkiseen blogiin. Voi olla sitten taas kuuliainen, sopuisa ja antelias sekä ymmärtäväinen toinen nainen. Ja miehen on niin hyvä olla kahden naisensa kanssa.