On tullut juoruiltua systerin kanssa. Eilinen iltakin meni osittain puhelimessa juorutessa. Juteltiin niitä ja näitä. Vähän mietittiin kesääkin, mutta ei vielä mitään kummempaa. Tuntuu, että kesään on vielä aikaa ihan reilusti.

Viime vuonna varasin Kreikan matkan näihin aikoihin, mutta nyt en ole suunnitellut matkustavani ulkomaille. En myöskään ole lähdössä exän kanssa Kanarialle ja se on minusta suuri helpotus. Ei ex itsekkään ollut enää kovin innokas lähtemään. Onneksi. Vieläkin on muistissa se edellinen reissu exän kanssa. Ehkä kun aikaa kuluu, niin voimme yhdessä vielä joitain lyhyempiä reissuja tehdä. Ei vaan tunnu enää niin mielekkäältä kulkea yhdessä.

Miesystävän kanssa lähtisin minne vain! Ikävä kyllä se on aika mahdoton ajatus. Ainoastaan hänen työmatkoilleen voin lähteä mukaan, mutta sekin on aika tylsää viettää päivänsä yksinään ja Mies on kokouksissa. Mukavaa meillä kyllä on reissuilla ollut muuten.

Tänään kaipaan Miestä ihan liikaa, vaikka hän viettikin minun luonani iltapäivää. Jää vain niin kamala haikeus joka kerta, kun hän pistää oven takanaan kiinni. Kyllähän minun jo olisi sellaiseen luullut tottuneen, mutta aina se haikeus yllättää yhtä paljon. Ihanaa on kuitenkin saada viettää aikaa hänen seurassaan ja hellittävänään. Yleensä juttelemme pitkään ja hartaasti, mutta tänään oli sikäli poikkeavaa ettemme paljonkaan keskustelleet muista asioista. Oltiin vain yhdessä.

Maltoin mieleni enkä udellut perheasioista ja olen tyytyväinen mielenmalttiini. Puhelimessa olemme olleet taas päivittäin ja jutelleet niitä näitä. Seuraavaksi tavataan sitten kun hän saa aikaa nipistettyä ja voi sen huomaamatta tehdä. En ruvennut siitäkään asiasta nyt kinuamaan. Kinuamisellekin on oma aikansa, ajattelin minä.

Olin jo aamusta liikkeellä ja yhdeksän jälkeen Anttilan ovella. Oli pakko ostaa pari siistimpää puseroa kotikäyttöön. Rupesin siivoilemaan vaatekaappejani ja katselin niitä nuhruisia puseroitani. Päätin ostaa alennusmyynnistä parit uudet ja sitten heitän vanhat jo pois. Sain kaksi punaista puseroa ja minusta ne olivat ihan hyvän näköisiä perustaitoja. Miesystäväkin kehui päälläni ollutta...Punainen sopii minulle ja tykkään siitä väristä itse. Ruskean ja luonnonvalkoisenkin puseron sain ihan sopuhintaan ja nyt voin pistää ne huonot pois hyvällä mielellä.

Seuraavaksi taidankin sitten vaateostoksille mennä keväällä systerin kanssa. No, ehkä on pakko hankkia uudet farkut ennen sitä. En ole mikään himo shoppailija. Käyn ostoksilla kun tarvitsen jotain. Harvemmin sorrun enää mihinkään yllätys ostoihin. Olen päässyt siitäkin villityksestä, että hankin "jotain pientä kotiin". Siitä pääsin eroon jo muutamia vuosia sitten lähtiessäni miettimään "missä asun ja kuinka saan entiset tavarani sinne mahtumaan "leikkiä leikkiessäni. Tajusin, etten oikeastaan tarvitse lisää tavaraa. Joskus tietenkin sorrun, mutta en enää samalla lailla kun ennen. Ostan nykyisin siis kun tarvitsen jotain. Se, että tarvitsenko esimerkiksi sellaista patinoitunutta lintuhäkkiä, jonka näin Keskustan pikkuisessa liikkeessä, siitä asiasta voi monikin olla eri mieltä. Eihän minulla ole lintuakaan...Siihen voi pistää kukkasen....paitsi, että ikkunalleni ei enää mahdu riippumaan eikä tasolle yhtään ylimääräistä kasvia. Häkki vaan on niin pahuksen houkutteleva!