Oli mukavaa tehdä pitkä kävelylenkki näin upeassa säässä. Kävelin lenkkini nyt pitkästä aikaa taas pidemmän kautta ja oli oikein nautittava ulkoilusää. Paikkapaikoin oli hiukan liukasta varjoisimmilla paikoillla, mutta muuten kiva kulkea kun ei loska roiskunut kintuille.

Kiersin kasvimaani ohitse, mutta en käynyt palstallani tällä kertaa. Kävin siellä jouluaattona pikaisesti vilkaisemassa. Persiljat olivat vielä ihan syömäkelpoisia ja vihreänä raitana muuten niin mustalla pellolla. Myyrän jälkiä oli paljon ja yhden myyränkin näin ohitseni vilistävän. Oli miellyttävä kokemus tuo käynti aattona. Pitäisikö ottaa oikein tavaksi? Jos palstaa meinaan siis vielä joitain vuosia pitää. Tällä hetkellä tuntuu kivalta ajatukselta tehdä jouluaaton kävelylenkki viljelypalstalle.

Joulu muutenkin meni hyvin. Oikeastaan ei pahemmin poikennut normaalista käytännöstäni. Ainoastaa joulumusiikki ja jouluruoka oli sellaista, jota ei tule tavallisesti eteen. Aattona saunoin ja kuuntelin päivällä normaalit joulurauhan julistukset ja ekumeenisen jouluhartaudenkin katsoin. Nekin normaaleja joulun tuomia tapojani.

Joululahjokan tuli saaduksi ja kaikki todella mieluisia lahjoja. Pojan luona kävin syömässä ja siellä nautin hyvästä kasvisruuasta, mutta oli siellä hirvenlihaakin tarjolla. Sitä maistoin, mutta tuo pojan tekemä kasvisruoka on aina niin herkullista, että sitä syön mielelläni aina kun mahdollista. Pojastani on vuosien mittaa kehittynyt oiva kasvisruokien tekijä. Tietää sinne mennessään, että saa aina jotain todella maukasta kasvispohjaista ruokaa.

Exän luona tuli käytyä ja huomenna on pitkästä aikaa kiva mennä äidin luo kylään. Sinne tulee myös ex-mies, jolla on hyvät välit äitiini. Nuorempaa tytärtä perheineen oli kova ikävä ja sitä helpotti muutama pitkä puhelu. Pikkutyttö kertoili joululahjoistaan ja sanoi tulevansa "huomenna sinun luo, mummi". Tuo aikakäsitys on vielä niin haperoa, että huominen voi olla mikä aika tahansa. Hän erottaa vasta nyt ja myöhemmin käsitteet ja sielläkin se myöhemmin saattaa olla se huominen kuukauden päästä. Tammikuussa kuitenkin toivon näkeväni tytön.

Miesystävää tietenkin kaipaan. Toivon, että hän on saanut levätä kunnolla. Onneksi hänellä vielä on lomaa jäljellä, vaikka ensi viikko meneekin remontin teossa. Mies onneksi tykkää sellaisesta nikkaroinnista. Se on lepoa normaaliin työhön verrattaessa. Toivon myös ettei siellä ole ollut kovin riitaisalla päällä. Lomilla ne riidat aina tahtoo tupata niskaan. Sellainen on todella rasittavaa ja muistan sen hyvin omastakin liitostani. Oli aina mukava palata töihin "lepäämään" pitkien lomien jälkeen. Meillä se riidan aihe tosin oli miehen alkoholin käyttö, mutta raskasta aikaa meille molemmille.

Tuolla joku kommentoi etten itsekkään olisi antanut anteeksi miehelleni, jos hän minua olisi pettänyt ja toista naista pitänyt. Luulen, että olisin sellaisen mielummin antanut anteeksi, kun jatkuvan viinan kanssa läträämisen. Viinalle kun ei ole voittajaa. Ja kenties miehelläni olikin suhde. Ihastus joka tapauksssa oli ja lähetteli tekstiviestejä pyhäisin. Se ei minua häirinnyt. Tunteeni olivat jo muuttuneet miestäni kohtaan siinä vaiheessa ja olin miettinyt pois muuttoakin jo muutamia vuosia. Tottumuksesta yhdessä siinä vaiheessa jo taidettiin olla, vaikka mieli teki jo lähteä.

Eikä nuo raha-asiat ole koskaan helppoja. Sen huomaa, kun itse niitä joutuu eroa tehdessään selvittelemään. Joutuu luopumaan niin monesta asiasta, mikä ennen oli itsestään selvää. Luopumisen tuska on vaikeaa vielä monen kuukauden päästäkin erosta. Siinä luopuu samalla jostain omasta minuudestaankin, jos kyseessä on oma rakas paikka  ja koti, jossa lapsetkin ovat kasvaneet. Kaikki ei ole pelkkää rahaa. Talous sisältää muutakin, kun pelkän pankkitilin. Toisinaan siihen liittyy useampiakin henkilöitä, kun vain se perheen jättäjä. Sitä ei vain aina tule ajatelleksi tai huomanneeksi, kun sellainen ei omalle kohdalle ole sattunut.

Vielä noista vapaista miehistä. Kyllähän niitä löytyy ja kaiken sorttisia. Kyse kun vain ei ole vapaan miehen hankinnasta vaan rakastumisesta. Ei se tunne rakastuessaan katsele onko joku vapaa vai varattu mies. Se kun iskee niin iskee. Varsinkin, kun toinen on vastaanottavainen, niin ei siinä kysellä toisen vapautta. Sitä vain antautuu tunteensa vietäväksi ja aina ei edes huomaa rakastuneensa ennenkuin on myöhäistä. En minäkään aikonut rakastua kirjeystävään. Huomasin sen vasta jälkeenpäin, kun jo oltiin molemmat hullaantuneita. Tuntui hyvältä huomata että meillä oli jotain antaa toisillemme. Otollinen maaperä meille kummallekkin rakastua.

Eikä tämä nyt ihan pelkkä hullaantuminen ole miehellekkään. Tätä on kuitenkin kestänyt jo vuosia. Mies tuli tapaamaan minua ikävän takia yli 150km päähän muutettuani takaisin entiseen talooni. Eikä suhde edes ollut silloin enää uusi ja jännittävä, vaan tuttu ja turvallinen pitkäaikainen asia. Tapasi siitäkin huolimatta, että vaimonsa saisi sen selville yhteisten tuttujen kautta. Niinkuin sitten saikin.  Mies palasi takaisin luokseni ja toivottavasti tätä vielä jatkuu pitkään, vaimosta huolimatta. Mies olisi voinut tämän suhteen jättää taakseen tuon puolen vuoden eron aikana, mikäli olisi katsonut sen tarpeen. Hän vain halusi jatkaa kanssani, vaikka kotona siitä asiasta varmaan käytiin kovaakin keskustelua.  Erosta puhuttiin ja puhutaan edelleen.Vaimo soitti myös minulle. Minä en sitä eroa vaadi ja välttämättä edes halua. Haluan vain suhteen mieheen pysyvän ennallaan ja tavata häntä useammin. Itsekkyyttä tai sitten ei.

Välillä tulee mieleeni, että ne asiaa kommentoivat, joilla ei ole asiasta kokemusta ja joilla tuo rakkaus ajatus on vierasta syystä tai toisesta. Omasta rakastumisesta on kauan aikaa tai sitten vain ei ole oikea sattunut kohdalle. Tällaiseen varattuun suhteeseen voi kuka tahansa haksahtaa ihan jokainen omista syistään. Jopa pahimmankin moralistin äidille voi käydä näin. Mies pettäjänä voi olla oma isä.  Kuka tietää omista vanhemmistaan kaikkea. Tai sisaruksistaan. Ei tällaisia asioita ihan heti esim. lapsilleen kerro. " Kuule, minulla on ollut jo useita vuosia suhde yhden ukkomiehen kanssa. " tai "Tulipa tässä mieleeni, että petän jatkuvasti äitiäsi yhden eronnen naisen kanssa ja meillä on tosi mukavaa sängyssä".

Jokaisella perheellä voi olla omat luurankonsa kaapissa. Niistä ei vain kerrota ja puhuta. Katsele ja tarkkaile siis lähimpiäsi! Joku heistä voi olla suuri naisen kaataja ja jokainen keski-ikäinen nainen voi olla miehen vokottaja, perheensärkijä. Vahdi siis miestäsi, isääsi ja veljeäsi. Epäluuloisen on pakko olla koko ajan varuillaan ettei vieras silmä vilkaise.