Mieleni on lähes ilman kanssa samanlainen. Alakuloinen ja ikävä. Pientä lohtua tuo se, että Miesystävä saattaa ennättää tänään käväisemään kylässä. Joskus illansuussa ja varmaa se ei ole. Töissä on taas hänellä kiirettä ja huomenna on lähdettävä kolmeksi päiväksi ulkomailla neuvotteluihin. Kova stressi on Miesystävällä työn ja vaimon vuoksi. Vaimo ja työ tressaavat häntä.Verenpainekin on taas liian korkealla ja se on paha juttu. Hän syö jo pari verenpainepilleriä päivässä.

Kysyin stressaako minun tapaamiseni hänen mieltään, mutta ei kuulemma stressaa. Se helpotti mieltäni. Juteltiin stressistä ja sekä vaimo että minä olemme molemmat sitä mieltä, että hänen on jostain hellättävä töitään ettei pala loppuun jo ennen eläkkeelle pääsyä. Pelkään aina sitä, että hän päättää jättää minut vieläkin vähemmälle huomiolle mitä nyt olen. Olen onnekseni kuitenkin hänelle tärkeä ihminen eikä hän minusta sitten ensimmäisenä luovu. Kun oppisi lepäämään viikonloppuisin, mutta aina hänellä on jotain menemistä ja tekemistä silloin. Joskus ihan tavallinen kotipäivä on aivan riittävän rentouttavaa.

Luulen kuitenkin, että siellä kotona ei asiat niin mukavasti mene, että saisi rentoutua kunnolla. Kinaa ja eripuraa on lähes päivittäin ja Miesystävä on aika väsynyt siihen. Eilenkin oli ollut känää ja ilman muuta se vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen. Riitaa on minusta ja heidän keskenäisiä, selvittämättömiä asioitaan.

Olen ilmoittanut Miesystävälle, että hänellä on aina paikka minun luonani mikäli sellaista tarvitsee. Hän kuulemma tietää sen ja on sitä paljon miettinyt. Jollei olisi sitä taloudellista seikkaa, niin luulen että olisimme ehkä yhdessä asumista jo kokeilleet. Mies ilmoitti ettei voi asua yksinään. Ei ole tottunut yksinäisyyteen, mikä pelottaa häntä kovasti. Sanoin ettei yksinolo ole pelottavaa vaan se yksinäisyys on välillä kurjaa ja sen hänkin myöntää. Saa nähdä mitä tästä meidän jutusta koskaan tulee.

Olen niin sidottu tähän suhteeseen etten enää muuta osaa ajatellakkaan. Rasittaa ajatella sitäkin, että järkevää olisi pistää poikki koko juttu, mutta sekin rasittaa että pitäisi etsiä joku toinen kumppani yksinäisyyteen. Lisäksi kun on tämä kurjaakin kurjempi juttu että rakastan sitä ukkoa niin hemmetisti enkä voi sitä asiaa millään saada kuihtumaan.

Tämän puolen vuoden pakollisen eron aikana sitä luulin että rakkaus mieheen olisi jo kadonnut ja kuihtunut. Ei se mihinkään ole hävinnyt. Päinvastoin. Rakkaudestani on tullut vahvempaa ja vaativampaakin. Olen päättänyt etten ihan hevin lannistu tässä asiassa. En ihan noin vain anna vaimon vallan ja määräysten lopettaa tätä suhdetta. Meinaan kyllä taistella siitä, jos on tarve. Myös Miesystävän tunteet ovat kasvaneet ja muuttuneet toisenlaisiksi. Varautunut hän on vielä ja varuillaan, mutta tahtoo tavata ja soittelee päivisin jutellakseen minun kanssani. Minä vain kaipaan yhteisiä iltoja ja rauhaisaa aikaa yhdessä vaikka ennen nukkumaan menoa jutella ja keskustella päivän asioista keskenämme. Kaipaan kai jo vakaata parisuhdetta ja sen tuomia mukavia hetkiä. Ottaisin mielelläni myös kurjemmatkin hetket tämän miehen seurassa. Ainakin luulisin niin...

Olen kysynyt nyt uudelleen miehen tuntoja ja ajatuksia avioliittoaan kohtaan. Hän on sitä mieltä että välit ovat vaimoon niin huonot ettei niitä enää saa millään korjatuksi. Vaimon kanssa ei voi keskustella "vapaasta" avioliitosta niin, että siinä olisi molemmilla oma vapautensa, mutta talouteen ei puututtaisi tai tehtäisi mitään muutoksia. Luulen Miesystäväni sellaiseen hyvinkin mielellään ryhtyvän, mutta yksin on vaikea päättää. Mies sanoi eilen, ettei tunnu ihan mielekkäältä remonttiakaan tehdä, kun asuntoa ei kannata nyt edes myydä ja tuo taloudellinen/velallinen elämä ei anna mahdollisuuksia oikein myydä vielä. Eikä vaimo ole halukas eroamaan. Siinäpä se. En ole varma edes Miesystävän halusta erota. Vaikea juttu ajatella ja päättää. Luulen Miesystävän jonkin verran jo ajatelleen alitajuisesti pesäeroa talosta. Vaikea sanoa mitä mieltä hän on pesäerosta vaimoon.

En enää uskalla ja haluakkaan kysyä onko mahdollista meidän asua ja olla jatkossa "virallisesti" yhdessä. Ilman että täytyy salata tapaamisia ja soittoja. Pelkään miehen kyllästyvän sellaisiin kysymyksiin ja koetan malttaa toistaiseksi mieleni sellaisilta kysymyksiltä. Niidenkin aika tulee vielä.