Aikalailla saa ollakin sopeutumiskykyä, kun toiseksi naiseksi ryhtyy. Olen yllättynyt omasta itsestäni, että näinkin pitkään olen jaksanut tätä suhdetta ja vielä aloitin uudelleen puolen vuoden eron jälkeen. Luulin, ettei minulla olisi hermoja tällaiseen ratkaisuun, mutta niin vain jatkan ja varmaan tulen jatkamaankin ellei nyt mitään maata mullistavaa juttua tapahdu Miesystävän ja minun välilläni.

Lähinnä kai suhteemme kaatuisi, jos jompikumpi löytää toisen rakastetun. Tai Miesystävän vaimo pistää tiukan stopin tapaamisille. Kyllä hän aavistelee missä mennään ja vihjailee siitä Miehelle. Mies vain koettaa kestää ja antaa sen ajan minulle minkä voi.

Pitkiä päiviä on Miesystävä töissä saanut taas pakertaa. Samoin työntekijät hänen kanssaan. Yksi jopa yöt joutunut viettämään toimiston sohvalla, kun aamuyöstä on työt lopettanut ja jälleen aamusta on aloitettava uudelleen. Samanlaista se on ollut jo monena vuonna tähän vuodenaikaan. Ja jälleen Uuuden Vuoden jälkeen pari kuukautta. Sitten helpottaa, kuulemma taas. Itse olen sitä mieltä, että vuosi vuoden jälkeen työt vain lisääntyy ja sitä rauhallista aikaa ei enää oikein ole. Välillä ehkä hetkeksi helpottaa ja miehet saavat pikkuisen aikaa huilata. Miesystävä alkaa jo olla liian vanha tämän olisiin työrupeamiin. Olen aika huolissani hänen jaksamisestaan, samoin on vaimo. Hänellä on siis kaksi naista huolehtimassa jaksamisestaan...

Tänään Miesystävä oli lähettänyt sähköpostia ja soittikin sitten ja puhuimme pitkään puhelimessa. Mies kaipaa minua ja ehdotti, että lähtisin yöksi hänen mukaansa, kun on menossa nuorisojoukon kanssa toiseen kaupunkiin harrastuksen pariin. Mietin sitä hetken, mutta tulin siihen tulokseen etten välitä koko päivää yksin viettää ja Mies olisi sitten väsynyt päivän vahtimisista. Parempi hänen on viettää iltaa nuorison kanssa ja jutella mukavia harrastuksista. Miesystävä rentoutuu onneksi täysin harrastuksensa parissa vaikka ei nyt tuon loukkaantuneen jalkansa vuoksi vielä pysty itse harrastamaankaan, vaan on poikien kannustajana ja opastajana. Mukavaa, että hänellä on tämä mieluisa harrastus. Se vie ajatukset täysin työstä ja henkilökohtaisista jutuista.

Työmatkalle lupasin lähteä, jos ilmat ovat suotuisia eikä työ vie koko aikaa häneltä. Olisi mukavaa saada viettää iltaa kahden ja käydä illastamassa ja vain puhella rauhassa. Meillä on aina tuo ajanpuute tiellämme.

Tänään yllätyin myös sitä, että hän otti itse puheeksi mahdollisen yhteisen tulevaisuuden. Kyllä siitä on ennenkin ollut puhetta, mutta en ole tämän eron jälkeen pahemmin välittänyt hänen mieltää asialla vaivata. Nyt hän itse sanoi taas ajatellensa sitä ja totesi meidän tulevan yhdessä aivan hyvin toimeen. Miettii asiaa kuulemma useinkin.Viihdymme toistemme seurassa ja meillä on paljon yhteisiä ja samanlaatuisia ajatuksia. Asunto vain on liian pieni, sanoi Mies. Minä siihen, että voidaan vaihtaa isompaan, johon Mies että on kallis. Ajatuksissa Miesystävä kyllä pystyy asiaa miettimään, mutta teoissa asia onkin sitten eri juttu.

Ymmärrään tuon rohkeuden puuttumisen. Liikaa hänellä on menetettävää taloudellisesti ja itse rakentamasataan talostakin on vaikea luopua. Tänään hän sanoi senkin, ettei vaimon kanssa oikein enää ole mitään yhteistä. Menevät kuitenkin illalliselle sukulaisten kanssa yhdessä. Pahus vie. Lohduttaako minua sitten se, että vaimo oli katsellut netissä avioerohakemuksia... Eipä paljoa lohduta. Uskon kun näen sen.

Päivällä olin aika hermona, mutta kävin sitten mieluisalla ostosreissulla nukkekotiliikkeessä. Olen niitä keski-ikäisiä naisia, jotka puurtavat nukkekodin eteen innolla ja hartaudella. Ja aikaahan minulla nyt on, kun tuo eläke on alkamassa vuoden alusta. Johonkin energia on purettava, kun en voi purkaa sitä jatkuvasti Miesystäväänikään.