Kela ja Eläketoimisto muistivat minua aivan yllättäin. Tiesin odottaa postia, mutta oletin sen tulevan vasta ensi vuoden puolella. Nyt oli ollut nopeaa toimintaa. Yllätyin sekä iloisesti, mutta samalla pieni järkytys heilautteli ajatuksiani. Nytkö jo?! Näin nopeasti!

Sain tiedon sairaseläkkeelle pääsystäni. Siitä on ollut lääkärien kanssa toisinaan puhetta, mutta aina se on jäänyt vähän odottelemaan. Ollaan odoteltu yhteyttä työpaikkaan ja mietitty yhteistä keskustelutuokiota lääkärin ja työterveyden sekä työnantajan kanssa. Ensimmäinen neuvottelu oli vuoden alussa, kun olin todella masennuksissa ja ongelmien kanssa oli pää aivan sekaisin. Olin silloin vielä naimisissa ja asuin mieheni kanssa yhdessä. Mies ryyppäsi kaikki viikonloput ja minä olin aivan vetämättömissä.

Juttu ei edennyt silloin suntaan eikä toiseen ja sitten tulikin muutto ja avioero. Taas vaihtui lääkärit ja oli aloitettava koko terapia rumba alusta. Tunsin välilläettä aivoni lyövät täysin lukkoon kaikkien asioiden takia. Päätettiin pitää tänä syksynä sitten uusi palaveri edellä mainittujen tahojen kanssa, mutta sitten sellaista ei tapahtunutkaan. Työterveydestä tuli tiedot sydänsairaudestani ja nivelrikosta lääkärilleni. Oma pomoni ilmoitti aikaisemmin jo edellisessä kokouksessa ettei minulle töitä enää löydy. En jaksa enää tehdä nykyistä hommaani ja nämä vaivat, joita minulla jo on eivät siitä parane ja muuta työtä on vaikea löytää, missä nivelet eivät rasitu ja pumppu kun nyt on mitä on niin...Sitäpaitsi työpaikkakin oli sairaslomani aikan siirretty jo eri kaupunkiin.

Sanoin itse ensimmäisen kerran lääkärille tuosta halustani kokoaika eläkkeelle. Tähän asti on vain puhuttu osa-aikaeläkkeestä. Ilmoitin nuo fyysiset vaivani ja kun takana on tuo toistuva, jatkuva vaikea masennus niin lääkäri lupasi asian pistää eteenpäin ja ilmoitti ettei ennen vuodenalkua varmaan mitään kuulu. Kelassa on niin pitkät jonot.

Tänään sitten tuli ilmoitus eläkkeestä ja sain jopa eläkekortin. Jollain lailla järkyttävää, mutta samalla suuri helpotus ettei tarvitse enää stressata tuota työtä ja jaksamista siellä. Se on ollut minulla jatkuvasti mielessä. Toisinaan olen herännyt pahaan uneen ja paarran siinä työpaikalla sormet kivusta törröttäen. Herään siihen, kun pumppu lyö sataa ja tuhatta. Verenpaine on välillä ollut aika kovaa ja nyt onkin vuorossa tuo kardiologin vuositarkastus.

Aikoinaan sydänlääkäri sanoi, että jos tuo työperäinen stressi saadaan pois niin ehkäkäpä verenpainekin siitä laskee ja sydämen toiminta helpottuu ja selviän ilman leikkausta eläkkeellä ollessani. Nyt toivon että tuo lääkäri olisi ollut oikeassa ja saisin vähentää lääkitystä.

Mielentilassani on kyllä toivomisen varaa. Tämä aika vuodesta on minulle yleensä hyvin vaikeaa. Masennun entistä enemmän pimeään aikaan. Kirkasvalolampun olen nyt ottanut esille ja koetan sillä vähän kaamosmasennusta estää. Onneksi tuo melatooni pohjainen lääke auttaa nukkumisessa. Luulen tämän masennuksenkin jonkin verran helpottuvan nyt kun on tieto tuosta eläkkeestä. Ei tarvitse pelätä sairasloman loppumista ja taas sitä uutta jaksamis-en jaksa vaihetta töissä. Välillä olin kuin mustassa aukossa ahdistukseni kanssa.

Nyt sitten pitää oppia olemaan vuoden alusta eläkeläinen.