Se on suuri etu saada käyttää ilmaisia kirjaston palveluja. Ajattelin sitä taas tänään, kun kävin palauttamassa kirjat ja lainaamassa uusia. Olen himolukija. Luen kirjan tai jopa kaksi päivässä, jollei muuta mielenkiintoista satu päiväohjelmaani liittymään. Koetan kuitenkin päiviini muutakin sisällyttää kun tuon lukemisen nautinnon.

Aikaisemmin lueskelin hyötykirjallisuuttakin, mutta nykyinen oloni ja mielentilani eivät kovin hyödylliseen lukemiseeen innosta. Pääasiassa luen romaaneja. Tykkään historiallisista kertomuksista ja koetan jotain aina oppiakin lukemistani romaaneista. Pääsääntöisesti luen vain nauttiakseni tarinasta ja kuluttaakseni aikaani. Voisi sen pahemminkin käyttää.

Tänään lainasin "Metalliaskartelut " nimisen kirjan. Siinä on 20 ohjetta kuvineen koriste-esineisiin ja käyttöesineisiin malleineen. Minua kiinnosti kansikuvan valopallo ja sen vuoksi kirjan lainasin. Valopallo minulla on nytkin parvekkeellani, mutta se on tehty villiviinin oksista ja valot ovat tungettu vain oksien väliin. Tämä kiinnosti kiinteän rakenteensa vuoksi minua, sillä tuo oksapallo ei kovin montaa vuotta kestä kosteassa ilmassa ja tuulessa. Uutta en saa tehdyksi, kun ei ole enää sitä villiviiniä elämässäni.

Omakotitalossa asuessani tein paljon askartelu ja sisustuskoristeluja pihani kasveista ja lähimetsistä löytyvistä materiaaleista. En arvannut sen olevan niin merkittävä osa elämässäni ennenkuin sitten täällä kaupungissa huomasin mitä kaikkea aikoinaan minulla oli omalta tontilta mahdollisuus saada. Askartelumateriaalin kerääminen kaupungissa on aika seikkailua!

Onni oli minulla myös saada se viljelypalsta. Sieltä sain pellavan kukinnot joulupöytään koristeeksi. Kun vielä tulisi se joulumielikin esiin.

Miesystävän puolelta on ollut hiljaista. Maanantaina soitto ja sitten ei mitään. Sen olen päättänyt että itse en kerjää tapaamisia ja yhteydenpitoa. Huomautan kyllä, kun nämä jäävät retuperälle. Mutta kerjää en ala. Mies on tässä suhteessa se, joka ei pysty suhdetta hoitamaan omien kiireittensä ja perhevelvollisuuksiensa vuoksi. Hänen se on pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen. Näyttää nyt vain olevan sellainen järjestys missä minä ja minun tarpeeni ovat listan alapäässä. Itseasiassa minua hatuttaa ja kunnolla.

Nämä "hiljaiselot" välillämme pistävät joka kerta minua miettimään tämän suhteen jatkumista. Olen jatkuvasti se, joka joustaa tapaamisten suhteen. Joustan, kun ei ole mitään syytä kieltääkään tapaamisia silloin kun Miesystävälle sopii. Olen tähän asti saanut omat menoni soviteltua aina toiseen ajankohtaan. Mies tietää koska olen pois enkä voi tavata häntä, joten hänkään ei silloin ehdota tapaamisia. Minä vain haluan tavata useammin ja pidempiä aikoja. Tuntuu kurjalta, kun ei voi viettää yhtään yötä edes yhdessä. Alan uskoa ettei niitä tulekkaan enää myöhemmin. Mies on sellaisessa liekanarussa ja sitä narua nykii vaimo.

Siskoni sanoi, että hanki itsellesi rakastaja tämän Miesystävän rinnalle, kun en suhdetta halua lopettaa, mutta kaipaan läheisyyttä. Sepä se vasta olisikin tekojen teko ja elämäni menisi siitä vain entistä enemmän sekaisin. Välillä kyllä mietinkin sitä, mutta tunteeni Miesystävää kohtaan pistävät asialle hanttiin.

Tässä sitten vain haikailen väsyneen, kiireisen ja vanhan äijän perään.