Häntä olen ajatellut ja miettinyt mielessäni tätä meidän suhdetta koko viikonlopun. Eilen hän "ilmoittautui", kuten yleensä alkuviikosta tekee, että tiedät hänen olevan hengissä ylipäätään. Joskus mietin sitäkin, että ilmoittaako kukaan minulle, jos miehelle sattuu joskus jotain. Tuskinpa. Miesystävä ei levittele asiaa meistä yhtään enempää, kun on tarvis. Yhdelle työkaverilleen on kertonut silloin alkuaikoina.

Oma viikonloppuni meni siivoillessa ja ulkoillessa. Löysin uuden reitin, jota pitkin on mukavaa lenkkeillä.2036526.jpg

Mukavan rauhallinen metsätie kulkea. Hissukseen olen kotiutunut ja alkanut näitä lähipaikkojakin tarkastella sillä silmällä, että täällä on nykyinen kotini ja asuinpaikkani. Pitkään on kotiutuminen vienyt. Asuntoon olen jo kotiutunut aikoja sitten, mutta tuo ympäristöön kotiutuminen on vienyt aikaa. Nyt vain toivon kuivia kelejä, että lenkkeilystäkin tulisi mukavia hetkiä.

Lyyti oli minulle viestin pistänyt. Monessa asiassa olemme kohtalotovereita. Minulla tosin ei ole yhteisen elämän kokemusta Miesystävän kanssa eikä sitä tulekkaan. Toinen nainen silti olen ja sellaisena tulen pysymäänkin, sillä olen huono tekemään itse tätä eroratkaisua. Mieystävä ei sitä myöskään tee, joten yhdessä roikutaan ja kuitenkin olen vapaa nainen. Välillä se on nöytyyttävää ja siihen vain on nyt tyytyminen. En oikein osaa edes etsiä uutta mieskaveria. Olen luullakseni vain päättänyt, että jos kohtaan uuden miehen, niin se tapahtuu jossain aivan yllättäin. Kaupan kassalla, kirjastossa, uimahallissa...Pidän silmäni auki enkä ole ihan enää ruusunpunaiset silmälasit silmillä, kuin ennen.

Kaipaan yhteisiä päiviä ja mukavia iltoja, jolloin Mies voi jäädä luokseni, mutta tässä suhteessa se tuskin koskaan tulee onnistumaan. En ihan hevillä edes haluaisi muuttaa hänen kanssaan yhteen jos sellainen mahdollisuus tulisikin. Olen niin omiin tapoihini piintynyt ja minusta oman rauhan menetys ei olisi mukava asia. Olen tyytyväinen omaan itsenäisyyteeni ja siihen, että saan olla ja mennä kenenkään utelematta minne haluan. En ole kenellekään selitysvelvollinen.

Viikonloppuna Miesystävä oli metsätöissä. Pudotti tietenkin sen murtuneen jalan päälle pöllinpätkän. Onneksi selvisi pelkällä säikähdyksellä. Vaimon kanssa eivät ole pahemmin ennättäneet jutella, kuulemma. Sekin mitä juttelevat on paluuta aina vain minun ja Miesystävän suhteeseen. Vaimo kyllä koettaa saada yhteistä elämää alkuun, mutta Miesystävä sanoo ettei se häneltä enää onnistu. Mies ei halua puhua eikä keskustella ja sulkee mielensä ja suunsa kun simpukka. Joitain vaimon antamia lehdestä otettuja parisuhdejuttuja oli lukenut ja sanoi ettei hänestä sellaisiin enää ole. Luulen, ettei Miesystävä vain viitsi enää koettaa parantaa välejään, kun ne nyt ovat jo vuosia olleet huonot, mutta mitään muutosta ei ole näkyvissäkään.

En tiedä mitä Miesystävä tekee, jos vaimo vain kerran kyllästyy ja lähtee omille teilleen. Onko hän helpottunut, jos vaimo löytää toisen miehen ja olisi tyytväinen elämäänsä? Eroa kumpikaan ei toistaiseksi halua ottaa niistä taloudellisista syistä. Minä siis jatkan tätä toisena naisena oloa hamaan tulevaisuuteen asti, mutta pidän silmällä samalla uutta mahdollisuutta.