Oikein perinteinen syys sää. Onneksi ei ole tarvinnut ulkona käydä. Koko päivä onkin mennyt kotihommia tehdessä ja kaikenlaista muuta pientä touhutessa. Pakannutkin olen, sillä lähden muutamiksi päiviksi nuoremman tyttären luo. Ex mies tulee myöskin ja vietämme muutamia päiviä yhteisellä syyslomamatkalla. Yöt olemme hotellissa ja saamme olla illat ja yöt omissa oloissamme. Tilanpuute estää jäämästä tyttärelle yöksi, vaikka kovasti tarjottiin olohuoneen sohvaa. Olemme mielummin yöt omissa oloissamme. Onneksi tulemme nykyisin sen verran hyvin keskenämme toimeen ettei siitä synny harmia.

On ihanaa nähdä pikkulikka ja jutella hänen kanssaa silmätysten. Puhumme paljon kyllä puhelimessa, mutta vajaa kolmivuotias ei pitkään jaksa olla puhelimen luurissa kiinni. Tykkää mieluusti sulkea kyllä puhelimen! Tänään puhuin hetken ja neiti vielä varmisti "sieki tuut ukin kanssa". Odotan näkemistä todella paljon.

Kiva on nähdä tietenkin tytär ja vävypoikakin. Vävypoika on kiva ja mukava mies ja olen tuntenut hänet jo melkein puolet miehen iästä. Tytärtäni ikävöin välillä yllättävän paljon. Meillä on hyvät ja läheiset välit, vaikka välillä kyllä kimpaannumme toisiimme. Sitten pyytelemme puolin ja toisin anteeksi sanottuja sanoja.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että kaikkien lasteni kanssa välit ovat hyvät ja rakkaat. Pojan kansa juttelin tänään puhelimessa ja eilen olin kylässä vanhimman tyttären luona ja siellä oli myös äitini. Onneksi äiti jaksaa vielä liikkua ja on useinkin tyttären luona. Heillä on hyvin läheiset välit ja mummu tyttää tavata lapsenlapsenlapsiaan. Eilen pikkupoika 2v heräsi päiväuniltaan ja huusi heti meidät nähdessään. "Mummu ja täällä toinen". On kiva kun on paljon mummuja!

Mummusta tuli mieleen vaari. Miesystävä pisti minulle useita kuvia omasta ensimmäisestä pojantyttärestään. Suloinen oli! Ja niin pikkuinen. Toivon heille paljon onnea lapsukaisen johdosta.

Mitä mahtaa siellä päässä miettiä tuo uusi mummi. Toivon, että nauttii lapsenlapsestaan vaikka suhde vaariin ei niin hyvä ole. Näin tänään ensimmäisen kuvan Miesystävän vaimosta. En ole koskaan aikaisemmin edes halunnut nähdä kuvaa. Nyt oli sitten kuvassa pikkuvauva sylissään ja minua kirpaisi. Tunsin ensimmäisen kerra huonoa omaatuntoa oikein kunnolla. Ajattelin, että pikkuvauvan pitäisi lähentää pariskunnan keskeisiä välejä, mutta .....

Mietin taas pitäisikö suhde katkaista heti ennenkuin se kerkiää taas pidemmälle. En vain kykene siihen. Eikä Miesystäväkään halua katkaista tätä. Nyt sitten vain molemmat odottelemme ja katselemme mitä tuleman pitää. Jatketaanko ja kuinka. Miten saamme tapaamiset järjestettyä. Voi meitä hourupäitä!