Varsinkin kun se iskee vanhemmalla iällä. Tunteet ovat pinnassa ja asiaa on vaikea salata muilta. Yleensä kai rakkautta ei salata, mutta tässä minun tilanteessani se on pakko. Ei voi kertoa muille ettei toinen osapuoli vain paljastu.

Valvottuja öitä on ollut meillä molemmilla. Kaipaus ja ikävä on kova eikä tapaamisia ole helppoa järjestää. Salaisia kohtaamisia ja lyhyitä onnen hetkiä. Niilläkö on pärjättävä? Onneksi on sähköposti ja puhelin. Niitäkin Miesystävän on entistä vaikeampi käyttää. Vaimolla on minun suhteeni ilmiömäinen tutkijan nenä. Toivon todella ettemme jää tällä kertaa kiinni. Koetamme varastaa sitä onnea mitä toisiltamme saamme ja mitä toisillemme voimme antaa. Tarvitsemme molemmat sitä.

Miehen päässä välit ovat kolkot ja vaimo roikottaa miestä pienessä hirressä jatkuvasti. Jospa nuo raha -asiat siellä päässä joskus selviäisivät ja edes olisi pieni mahdollisuus katsoa johtaako tämä meidän suhteemme koskaan salaista suhdetta pidemmälle.

Tänään mies soitti ja puhuimme pitkään. Pelkkä soitto saa minut heti onnellisemmaksi ja mieleni virkeämmäksi. Sitten vain tulle sellainen kamala haikeus ja kaipaus, kun ei voi toista koskettaa ja hyväillä. Ehkäpä siksi juuri nuo varsinaiset tapaamiset ja lyhyetkin kohtaamiset ovat niin merkittäviä. Vieläkään en ole varma, jatkammeko suhdetta vai jääkö se tähän haikailuun. Tapaamisestamme on ollut todella pitkä aika. En tiedä kuinka suhtaudun kun näen hänet ja kuinka se vaikuttaa häneen ja hänen tunteisiinsa. Sen näkee sitten, kun vihdoinkin näemme.

Miehestä oli tullut pienen tyttövauvan vaari viimeyönä. Poikaahan hän itse oli toivonut, mutta kun näkee pikkuisen nyytin, niin luulen että hän kyllä liikuttuu ja tyttö on ihan yhtä toivottu kuin poika. Saisimpa iloita lapsosesta hänen rinnallaan....