EX-Miesystävä oli soittanut silläaikaa, kun olin kaupoilla. En enää aikoihin ole katsonut onko toiseen puhelimeeni tullut viestejä tai soittoja. Käyn ne lävitse silloin tällöin. Tänään puhelin sitten piippasi tullessani kotiin ja vaati lataukseen. Huomasin soiton heti ja kummasti rupesi sydän pompottamaan. Pitkitin soittoa sen verran, että sain ruokaostokset kaappiin ja pirautin Miesystävälle, entiselle siis. En ole hänelle soitellut, koska ei ole ollut mitään tarvetta ja ettei hänen vaimonsa huomaisi puhelua, joka tulee ehkä väärään aikaan.

Miksipä olisin soitellut? Viimeksi hän ilmoitti ettei voida suhdetta jatkaa samanlaisena kun se aikoinaan oli. Olin siihen tyytynyt, mutta pahoillani olin kovasti. Olen koettanut kovasti unohtaa ja lakata kaipaamasta häntä ja hänen kosketustaan. Muutamia mukavia miehiäkin olen tapaillut, mutta ne tapaamiset kariutuvat sitten aina siihen ettei voi heidän kanssaan aloittaa suhdetta. Ei vain iske tulta.

Tämä exä kun sitten vastasi puhelimeen, niin sydämessäni taas loiskahti kummasti tunteet yli laidan. Juttelimme mukavia ja pitkän aikaa ihan muistakin asioista. Odotin hänen ilmoittavan jo olevansa vaari, kun siellä päässä on laskettu aika tänään. Ei ollut vaari vielä puhelimessa vaan vielä odotellaan jonkin aikaa.

Tämä ex miesystävä kun on sellainen ettei saa asioita heti sanotuksi, vaan minun on aina vähän arvailtava tai sitten melkein hohtimilla asiat hänestä kaivettava, ei saanut varsinaista syytä sanottua ennenkuin sen sitten urkin. No, hänellä on ikävä ja kaipaa minua. Tunteensa eivät olleet kuolleet vaan samanlaiset kun ennenkin. Haluisi jatkaa nyt suhdetta salaisena kuten ennenkin. Varovaisesti pitäisi tapailla, ettei vaimo aavista mitään. Sama homma alkaisi taas, kuten jo alkoi aikoinaan yli kolme vuotta sitten.

Vaimo kaivaa asiaa yhä edelleen lähes päivittäin esille eikä mies halua siitä enää puhua. Ei halua eikä näe mitään syytä siitä enää jauhaa. Kerran kiinni jäänyt on aina epäilyksenalainen. Sitä mieltä minä olen. Näen itse kummasti kyllä asiat myös vaimon silmin. Olen jopa yrittänyt sitä miehellekin kertoa miltä petetystä vaimosta tuntuu. Jopa oman onneni uhalla. Siksi, että mies olisi onnellinen ja tyytyväinen. Mies ei vain näe voivansa parantaa heidän välejään.

Olin yllättynyt, kun mies sanoi, ettei hänen tunteensa ole kadonneet mihinkään. Luulin, että tämän jälkeen en hänestä kuule mitään ja luottamus ja rakkaus meidän väliltämme olisi kuollut ja kuopattu. Niin hänkin luuli, mutta ikävä vaivaa ja kaipuu on suuri. Tunne ei kuollut. Minun kauttani kun tämä meidän suhde sitten tuli hänen vaimonsa korviin. En sitä itse ilmoittanut, mutta eräs läheinen ystävä sen meni kertomaan. Mies ilmoitti silloin, että luottamus välillämme ei ole enää entinen vaan se on hävinnyt ja suhde pitää lopettaa. Se oli päätetty jo silloin alussa tavatessamme ensimmäisiä kertoja, että jos vaimo saa tietää niin meidän suhteemme katkeaa siihen. Ja näin sitten kävi.

Olen itse ollut monesti lopettamassa tätä toivottomaksi käynyttä suhdetta. Se on ollut raskasta ja huono omatunto on kai vaivannut molempia. Uskon, että mieskin on kärsinyt pettämisestään ihan yhtä paljon kuin minä. Minulla kuitenkin oli tuo ero vakaasti koko ajan tulossa jossain vaiheessa ja tiesin sen. Miesystävä kun ei ole eroaikeissa ihan mukavuutensa ja omaisuuden jaon vuoksi. Omasta mielestäni hän ei koskaan itse tule eroamaan vaimostaan. Siellä päässä sen asian päättää vaimo sitten kun saa tarpeekseen.

Juteltiin siinä sitten tovi ja mies kertoi ikävästään ja halustaan tavata. Viimeksi kieltäydyin tapaamisesta, koska minusta ei olisi siihen ollut, vaan jutusta olisi tullut itkuinen ja vaikea tilaisuus. En olisi voinut tavata ja sitten vain heittää hyvästejä ilman kyyneliä. Mies haluaa tavata jossain vieraassa paikassa. Ei minun luonani, koska tietää mihin se johtaa hänen puoleltaan. Suoraa vuoteeseen lakanoiden väliin. Sanoin, että kykenen pitämään jalkani ristissä. Valehtelin. En tietenkään kykene ja mies taitaa tietää sen. Seksuaalinen vetovoima välillämme on ollut aina kova. 

Sovittiin sitten tapaaminen, mutta ei vielä aikaa ja paikkaa. Mies voi sen vielä perua ajateltuaan asiaa tarkemmin. Vaimon suuttuminen on varmaa, jos kiinni jäädään. Jäin kuitenkin odottavalle mielelle tämän tapaamisen suhteen. Toivon tapaamista ja kunnon keskustelua. Ikävä on ollut niin kova. Viimeksi näimme toukokuun puolessa välissä toisemme. Se on pitkä aika olla näkemättä ihmistä, josta on välittänyt kaikkein eniten jo yli kolme vuotta. Ja välitän yhä.

Jos mies ottaa siis yhteyden ja haluaa tavata ja jatkaa senkin jälkeen suhdetta, joka on salainen ja  ei koskaan ehkä pääty hyvin minun kannaltani, mitä sitten teen? Olen typerä akka ja vastaan kyllä. Olen valmis jatkamaan samalla lailla kun ennenkin. Näin se vaan on. Järkeni ei kulje samaa matkaa tunteitteni kanssa.

Soittoa saan sitten odotella kai pitkäänkin. Miehellä kestää miettiä asioita aika kauan. Minä siis odotan.