Ja asun yhä samassa asunnossa, kun viimeksi kirjottaessani kolme kuukautta sitten asuin. Muutosta ei tullut mitään. Kävin sitä asuntoa katsomassa ja viimeisenä hyväksymispäivänä sen otin vastaan ja maksoin vakuuden. Tein hätäpäätöksen kaikessa siinä kohinassa ja mielenkuohussa. Mietin kyllä jo silloin asunnon valoisuutta tai pimeyttä oikeastaan. ajattelin sen johtuvan sateisesta ja pilvisestä ilmasta kun asuntoa kävin katsomassa ja omasta surullisesta olostani. palasin katsomaan sitä sitten parempana päivänä ja hyvä olikin. Tulin toisiin ajatuksiin ja peruin ostotarjouksen. Vakuusrahani menetin, mutta jäin asuntoon jossa viihdyn.

Tämä on mukava ja rauhallisella paikalla. Kaupungin keskustaan on matkaa noin varttitunti ja naapurit ovat rauhallisia ja mukavia ihmisiä. Ennen kaikkea asuntoni on VALOISA.

Tämä katsomani asunto oli pimeä ja siellä oli pienet ikkunat. Minua ahdisti kaikki se metsäisyys ja ne ympärillä olevat puut ja pensaat. Huomasin yht äkkiä kuinka minusta on tullut kaupunkilainen. Tykkään kaupungin kaduista ja siitä että puut kasvavat kutakuinkin rivissä ja järjestyksessä. Minä entinen maalainen, ajattelen näin.

Tästä on muodostunut minulle KOTI ja ihan huomaamattani. Olen niin kiitollinen siitä että tulin ajoissa järkiini. Joka kerta kun nyt astun ovesta sisään, kiitän mielessäni sitä pientä epäilyksen kipinää, joka jossain vaiheessa minulla heräsi. En olisi koskaan sopeutunut siihen toiseen asuntoon sen pimeyden vuoksi.

Nyt sitten elelen ja olen tääällä, omassa kodissani ja jatkan tätä elämäni koukeroiden selvittelyä. Välit exään on hyvät ja tulemme paremmin kuin koskaan toistemme kanssa toimeen. Ehkä vähän liikaakin Exä  minua koettaa tapailla. On yksinäinen ja mukavampi on tietenkin lenkillä kaverin kanssa käydä.

Ja sitten Miesystävä, josta erosin. Monet itkut ja surut siinä tuli itkettyä ja käytyä lävitse. Tein jutusta lopun ja koetin elää elämääni ilman että häntä olisin ajatellut. Vaikeaa se oli. Pistin valokuvat laatikkoon ja poistin kaikki sähköpostit ja viestit puhelimesta. Itkin ja paruin. Aloin tapailla muita mukavia miehiä. Koetin saada ajatusta uuteen miessuhteen alkuun, mutta ei siitä mitään tullut. En ollut omasta mielestäni surrut vielä tarpeeksi ja annoin pakit parillekin kivalle ja hyvälle miehelle. Päätin pitää paussia miesasioissa ja siinä menikin niin parisen viikkoa. Olin saanut mielenrauhan ja en ollut katsonut kotiin tullessani puhelinviestejäkään enää aikoihin. En kaivanut valokuvaa moneen viikkoon esille suudellakseni sitä iltaisin. kaikki alkoi mennä hyvin ja rauhalliseen malliin ja sitten Hän soitti. Eilen. Aivan yllättäin. Yli kolmeen kuukauteen ei ole mitään kuulunut ja sitten Mies vain soittaa aivan yllättäin.

Ilahduin enemmän kun hyväksi oli. Menin aivan sekaisin ja ajatukset laukkasivat päässäni niin etten edes kaikkea muista mitä Hän kertoi ja puhui. Päiväni meni ihan tolaltaan hänen vuokseen. Puhelun jälkeen vain kävelin ja ihmettelin mitä mielessäni oikein olikaan. Samat rakkauden tunteet palasivat ja kuljin pää pilvissä. Kaupungissa käydessäni kaupoilla en tajunnut ostoksistani mitään. Illalla join kaksi lasia halpaa valkoviiniä ja itkin kotona telkkaria katsoessani. Miksi Hänen piti nyt juuri soittaa ja ilmoitella itsestään? Miksi Hän ylipäätään soitti? Mitä Hän tällä soitollaan ajaa takaa?

Niin monet ajatukset ja epäselvät kysymykset pyörivät päässäni. Olen juuri kohdannut mukavan uuden tuttavuuden ja ajatellut että tästä voisi jotain tullakin. Ja nyt Hän soitti ja sai maailmani jälleen kerran mullinmallin. Mietin koko eilisen päivän ja illan ja tänään olen jatkanut samaan tahtiin. Kirjoitin sähköpostin Hänelle ja kysyin siinä suoraan missä nyt oikein mennään. Mitä hän haluaa? En halua enää mitään arvailuja vaan selkeän vastauksen missä mennään. Nyt sitten odotan vastausta ja sitähän saan odottaa. Mies on huono lukemaan postejaan. Käy ne lävitse ehkä kerran viikossa, jollei ole matkoilla.

Nyt sitten odotan ja katson mitä sieltä tulee vastaukseksi. Pelkään vastausta ja samalla toivon yhä. Tässä on nyt minulla se paikka mistä lähteä elämään jatkossa eteenpäin. Olen tyytyväinen, että uskalsin viestini pistää vaikka kipeää se teki lähettää sellaisia kysymyksiä. Pakko vaan saada elämä aisoihin.

Näin se mies pyörittää naista ja naisen mieltä.