Juuri kun alan sopeutua niin minulle tarjotaan omistusasunnon ostoa. Tuntuu vaikealta ja raskaalta päätökseltä, mutta taidan ottaa asunnon vastaan jos vain se minulle osoitetaan. kaipaan ja tarvitsen nyt täydellisen muutoksen elämääni. Syynä tämä Miesystäväni.

Lopullinen ja raskas ero tuli maanantaina. Syitä en jaksa miettiä ja enää käydä lävitse. Vaimo sai vain tietää asiasta ja minä sain mennä. Se on se toisen naisen elämä. Ei virallista tunnustusta koskaan ja potkut persuuksiin ilman irtisanomisia.

Jo pitkään Miesystävällä oli ollut vaikeuksia sekä kotonaan että töissä. Suhteemme ei vain kestänyt kaikkea sitä ja lopulta sitten tuttavani paljasti asian vaimolle. Syyn sain minä ja nyt Miesystävä kokoilee palikoita tahoillaan ja minä sydämeni palasia. Olisin ollut valmis jatkamaan, mutta mies ei.

Pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen että saan nyt vapaasti mennä ja etsiä uuden ystävän. Vapaan miehen, sillä naimisissa olevaan en enää koskaan sorru. Vahingosta viisastuu ja tyhmyydestä sakotetaan. Kohtalo on kova pettureille ja kaikkea muuta samanlaista. Silti ikävä ja kaipuu on kova ja tuntuu etten heti tästä iskusta selviä. Jollain lailla vielä elän jonkinlaisessa haaveunelmassa että mies palaa takaisin. Uskon ettei palaa koskaan.Ilmoitus vaimolle oli niin kova ja paha juttu. Ilman sitä olisi juttumme vielä jatkunut ehkä jonkin aikaa. Voi olla että vuosiakin ja mies olisi ollut saamapuolella. Minä vain toinen nainen kaiken muun jälkeen.Halusin uskoa että rakkauttakin olisi vielä ollut eikä pelkkää totuumusta.Voi minua typerää hölmöä rakkauteni kanssa.

Nyt olisi sitten tarkoitus parannella särkynyttä sydäntä ja saada asiat omassa päässä kuntoon, jotta voin ajatella jälleen uutta muuttoa. Pistin miehen valokuvat pois näkyvistäni, poistin kaikki sähköpostiviestit ja silti mies on joka hetkiajatuksissani ja tuoksuu vuoteessani vaikkei ole ollut siellä aikoihin. Kuinka typerä voi keski-ikäinen nainen olla?