Alkuloma menikin suht mukavasti. En naputtanut miehen juomisesta liikoja, sain maata auringossa ja uida. Viimeinen vuorokausi sitten olikin aikamoista hermojen kiristelyä. Mies alkoi ryypiskellä ja sammui hotellihuoneen sohvalle. Ajattelin seuraavan päivän olevan parempi, mutta väärässä olin. Mies jatkoi juomistaa heti aamupäivällä ja oli sammua uima-allas baariin jo ennen yhtä.

Lähtö oli samana iltapäivänä ja olin niin vihainen, raivostunut ja pettynyt, että päätin jättää Miehen sinne baariin nukkumaan, jollei omin jaloin selviä bussiin. No, selvisi kuitenkin jotenkuten. Oli kuitenkin niin juovuksissa ettei saanut kunnolla kuljetettua matkalaukkuaan ja nukahti heti bussiin päästyään. Onneksi heräsi lentokentälle tultuamme ja pääsimme ulos kunnialla.

Lentokentällä olin joutua paniikkiin. En ole koskaan joutunut itsekseni selviämään lentokentillä. Pelkäsin saavani oikein todella paniikkihäiriö kohtauksen. Sitten päätin, että piru vieköön, minähän selviän tästä reissusta kotiin vaikka itsekseni hommaa hoitelen. Etsin lipunvaihdon ja raahasin matkalaukut ja juopuneen Miehen oikeaan paikkaan. Nostelin painavan matkalaukun hihnalle ja vielä miehenikin laukun. Mies ei itse enää kyennyt laukkujakaan nostamaan.

Selvisin siitä ja koneen pahus olikin tunnin verran sitten myöhässä. Kumma kyllä Mieskin alkoi saada aivojaan hereille ja huomasi baarin. Sinne piti päästä ja ottaa sitten vielä olut kaiken muun juomansa päälle. Olin itse aivan sekaisin stressistä ja harmista. Ajattelin kaikenlaisia ajatuksia ja toivoin olevani jo koneessa. Mies vielä katosi jonnekin juuri ennen kuin koneeseen kutsuttiin ja päätin etten häntä jää odottelemaan vaan marssin jonoon. Olin suoraan sanottuna aika yllättynyt kun Mies sittenkin löysi takaisin juuri ennen kun läppäsin lippuni tiskiin. Sitten siinä etsiskeltiin kadonnutta passia ja Miehen lippua. Luulin, että hän on ne todella kadoittanut, mutta muisti vain ei pelannut ja etsinnän tuloksena paperit sitten löytyivät ja pääsimme koneeseen.

Huokasin helpotuksesta ja kiitin Luojaani kun istuuduin paikoilleni. Mies alkoi soperrella ja käyttäytyi muutoinkin aika epämiellyttävästi. En ole koskaan ollut niin nolona kuin nyt olin. Onneksi Mies sammui heti kun kone oli noussut. Olin todella helpottunut.

En tiedä mikä Miehen sai taas heräämään kun piti tuliaisia ostella. Siinä vaiheessa kun pullokärryt kilisivät käytävällä tämä sai aivonsa hereille ja tilasi tuliaisiksi neljä pulloa viinaa. Yli sallitun lastin, koska minulla oli tuliaiseksi ostettu konjakkipullo jo ostettuna. En edes yrittänyt  estellä, vaan ajattelin että siinäpähän sitten jää tulliin jos on jäädäkseen. Minä en viinoja kontilleni ota.

Sain nauttia matkasta sitten lopun aikaa rauhassa. Katselin Joulutarinan ja pirautin sen vuoksi muutaman kyyneleenkin. Miksipä muuten... Ateriakin oli syömiskelpoinen ja tilasin viinin itselleni ruuan kanssa. En tosin siitä kovin paljoa nauttinut. Olisi ollut mukavaa jutella matkasta Miehen kanssa ja katsella todella upeaa auringonlaskua. Lomalta paluunkin pitäisi olla mielestäni mukava hetki. Tämä ei ollut. Lähinnä olin helpottunut ja huojentunut kun pääsin kotiin kunnialla ja sain Miehen vielä taksiin ja sitten perillä hissiin ja kotiin. Aika painajaismainen loppuloma.

Pariin päivään Mies ei ottanut minkäänlaista kantaa loman loppuhetkiin. Hän ei sanallakaan maininnut miksi oli juonut ja ylipäätään koko episodista. Istekin mietin pitääkö asiasta mainita jotain, mutta niin usein olen jättänyt asian siihen ja todennut , ettei Mies asioita selvitä, joten otin jutun puheeksi. En siitä mitään selkeyttä saanut. Eikä Mies halua enää siitä puhua, joten olemme jutusta hiljaa ja se jää taas yhtenä selvittämättömänä asiana mieleeni. Sen päätin etten minä ole syyllinen hänen ratkeamiseensa. Itse hän siihen ryhtyi ja aivan tieten tahtoaan. En voi estää aikuista miestä nostelemasta lasia. Hänen se on itsensä päätettävä juoko vai ei. Ja missä tilanteessa on sopivaa juoda ja milloin kannattaa vain sinnitellä selvinpäin.

Viikon verran ollaan tässä elelty varovaisesti tunnustellen. Pidän Miehestä mutta Rakkaus häneen taitaa olla lopussa. En enää usko sen löytyvänkään. En edes taida haluta sitä. Kiintymistä ja huolenpitoa vielä riittää, mutta sydäntäni hän ei enää saa hereille.

Miesystävä sen saa tykyttämään vaikka kuvittelinkin toisin. Ilmeisesti myös minä olen tärkeä Miesystävälle. Hän oli samoihin aikoihin vaimonsa kanssa lomalla, eri saarella tosin ja siellä kai selvittiin paremmin kuin meidän lomallamme. Yhteistä säveltä ei heilläkään löytynyt. Miesystävä sen jo kertoikin ennen lomaa. Kertoi uudelleen palattuaan. Kumpikin olemme toisiamme kaivanneet ja ikävöineet. Seksiäkin tekee molemmilla mieli. Siksipä ole iloinen ja onnellinen että pääsemme parin vuorokauden yhteiselle laivamatkalle. Aijon nauttia koko matkasta sieluin ja sydämin. Toivottavasti Miesystäväkin nauttii vaikka joutuukin puoli päivää tekemään töitä ulkomaan pääsä työpaikallaan. Minä meinaan tehdä jouluostoksia ja sitten nauttia mukavan miehen seurasta. Joka ei vedä päätään täyteen heti kun baarin näkee.