Aamu meni pitkään nukkuessa, sillä taas valvoin yöllä kolmisen tuntia. Onneksi sain sentään nukkua pitkään. Sairaslomani jatkuu vielä alkuvuoteen. Masennus ja ahdistus ei ole hellittänyt. Liian pitkälle meni hoidon aloitus silloin aikoinaan ja tämä muutto sitten osaltaan pisti jo selvinneet asiat taas uuteen järjestykseen. Ja työhön paluu ahdistaa.Pelottaa jo nyt uusi masennuskausi työelämään mennessä. Toistuva keskivaikea masennus, lukee sairaslomatodistuksessani.

On raskasta aina kertoa samat asiat uudelle lääkärille. Samat asiat ja jutut taas pyörivät ajatuksissa uudemman kerran. No on muutosta ollut kyllä hyötyökin. Mielialani on omasta mielestäni kohonnut kuitenkin melko paljon. Ulos meneminen vain on tiukoilla. En millään jaksaisi saada itseäni liikkeelle ja ihmisten ilmoille. Kaipa minusta tuli vähän erakkomainen siellä maalla yksin asuessani. Olen kyllä aina viihtymyt omissa oloissani. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta ja saada mentyä ihmisten pariin. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tämä päivä on mennyt perinteisesti siivoillessa. Olen tyytyväinen ettei enää ole kolmea kerrosta siistittävänä. 70neliötä imuroi tuosta vaan eikä lattioiden pesussakaan paljoa aika vierähdä. Pölyjen pyyhkimisessä kylläkin. Kaupungissa tuo pöly jotenkin kertyy nopeammin pinnoille ja vielä kun minulla on liikaa rojua lipastojen ja hyllyjen päällä, niin onhan siinä puunattavaa. Onneksi on aikaa ja kaikki ylimääräinen tavara jossain vaiheessa löytää omat paikkansa. Vielä en ole raaskinut luopua kaikesta siitä vanhasta tavarasta, jota oli maalla . Hiljakseen alkaa tämäkin asunto olla oman itsensä näköinen. Huomattavasti uudenaikaisempi.

Miehen kanssa välit ovat hyvät. Olen osannut olla nalkuttamatta turhista. Elelemme molemmat kuitenkin vähän erillämme. Sellaista läheisyyden tunnetta ei ole vielä syntynyt mitä kuitenkin koetamme varmaan molemmat etsiä. Täällä on hyvä aloittaa uudenlainen, kahden aikuisen ihmisen elämä. Ei ole ne vanhat asiat aina muistuttamassa joka kulman takana. Miesystäväkin on pysynyt kuvioissa. Suhde vain on muuttunut enemmän ystäväksi, kuin rakastetuksi. Seksi on kuitenkin pysynyt intohimoisena molemmin puolin, mutta ei ole pääasia suhteessamme. Juttelemme paljon ja useita kertoja viikossa. Luulen kuitenkin suhteen olevan nyt loppusuoralla ja jäävän hyväksi, syväksi ystävyydeksi. Hyvä näin. ehkä joskus myös mieheni kanssa tämä seksiasiakin palailee kuvioihin. Toivon niin, mutta en hoputa.

Nyt pitäisi saada murua rinnan alle. Minulla on valmis hernekeitto ja pannukakkua. Perinteinen torstai ruoka, minulla perjantai ruoka. Sorruin eilen syömää savukalaa ja rokka sai jäädä tälle päivälle. Hyvää sekin on. Paino on noussut keväästä 4kg. Liikaa valmispitsoja ja suklaata. Toivottavasti mahdun uimapukuun ensiviikolla. On edessä viikon loma etelän lämmössä. Ihanaa vaihtelua! ja piristää mieltäni kovasti.