Vähän haikea ja surullinen, mutta samalla melko toiveikas. Koko viikonlopun olen ollut todella väsynyt ja eilenillalla kävin yöunille jo ennen iltauutisia. Hormonit saavat uniseksi ja menkkojen aikana voisin nukkua vaikka vuorokaudet ympäriinsä. En muista nuorena olleeni näin väsynyt. Tai siihen ei ainakaan ollut aikaa lasten vielä ollessa pieniä. Nyt on aikaa ja osaan levätä kun siltä tuntuu.

Harmittaa vain se että nukkumaan mennessäni Mieheni alkoi juomaan. Joskus yöllä kävin sammuttamassa valot. Harmitti ja hatutti. Tänään en sanonut mitään enkä varsinkaan nalkuttanut. Tuntuu ettei minun sanomisillani ole mitään väliä eikä ainakaan mitään hyötyä. Mies juo kun sille päälle sattuu. Onneksi harvemmin kuin ennen. Juo ja nukkuu ja herää keskellä yötä taas juomaan. Koko päivän hän on maannut sängyssään ja nukkunut krapulaansa.

Lenkillä käydessäni hän oli noussut ja lipitellyt ilmeisestikin likööripullosta muutaman lasin. Onneksi ei koko pulloa. Alkoholin määrä alkaa jo olla melko suuri kerralla juotavaksi ja tuota yöllistä heräämistä ja kaljan litkimistä heti perään olen alkanut inhota. Koko huone haisee vanhalle viinalle.

En taida enää olla kovinkaan ihmeissäni Mieheni juomisista. Aina hän on ollut kova ottamaan ja onneksi on juovuksissa sävyisä eikä riehu. Ongelmana on se ettei hänen kanssaan voi pahemmin pistäytyä yhdelle oluelle koska tietää sen sitten jatkuvan ja pahimmassa tapauksessa koko viikonlopun. Joskus vain olisi mukava istua kauppareissun jälkeen juomaan tuopillinen ja palata sitten kotiin tekemään jotain mukavaa yhdessä. Mies vain ei pysty ottamaan yhtä. Pitää lähes aina vetää kunnon lärvit. Seurustelusta ja yhdessä tekemisestä ei oikein silloin tule mitään.

No, minä olen hiljaa ja Mies kärsii pari päivää moraalisesta krapulasta. En enää jaksa asiaan puuttua. Selvin päin on ollut mukavaa ja olemme olleet sovussa. Yhdessä asuminen on vielä koetuksella ja sitä ainakin minä mietiskelen, kuinka jatkaa tästä. Mies ei paljoa puhele. Sanoo olevansa tyytyväinen yhdessä asumiseen. Seksiä meillä ei ole ollut ainakaan vuoteen. Kumpikaan ei halua sitä toistemme kanssa.

Ajatuksissa vain käy yhä useammin voinko sopeutua täysin seksittömään liittoon. Vain toveri perusteella. Tapailen yhä Miesystävää aina silloin tällöin ja tämän miesystävän kanssa seksihommat pelaavat. Outoa on, että Mieheni suvaitsee yhä tämän suhteen ja luultavasti tämän seksi asian vuoksi. Haluaa minun olevan tyytyväinen siltäosin eikä tunne tarvetta itse puuttua asiaan. Niin etten sitten kanna Miesystävän tapaamisestakaan mitää huonoa omaatuntoa. Paitsi välillä...

Tänään kävin pitkällä lenkillä ja siihen ilma olikin mitä oivallisin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja monilla oli kamera mukana. Tuli jo mieleen japanilaiset matkailijat kameroineen! Otin minäkin muutaman kuvan. Mieleni vain ei ollut kuvaamiseen otollinen. ajattelin Miestäni ja tätä yhteiseloa saamatta mielessäni minkäänlaista järkevää ajatusta aikaiseksi, Tämä on nyt tätä elämää. Onneksi ollaan sovussa.