Eipä ole kyllä pahemmaksikaan mennyt, omasta mielestäni. Psyk.polin hoitaja vain on sitä mieltä että tässä tarvitaan nyt erikoislääkärin apua. Ehkäpä se on viisasta. Omasta mielestäni lääkitys vain on liian mieto ja se aloitettiin niin myöhään. Mikäli olisin tajunnut itse ehdottaa lääkitystä aikaisemmin niin ei oltaisi ehkä tässä pisteessä.

En vain tajunnut asian laitaa kun olin niin näiden kaikkien ongelmien ja jatusteni kanssa sekaisin. Eikä ollut oikeastaan aikaakaan selvitellä niitä. Ihmisen pitäisi tajuta pitää joskus sellaista vapaata, että vain hoitaa itseään. Olin jo ihan piipussa syksyllä, mutta aikaa ei mukamas ollut pysähtyä ajattelemaan omaa kuntoaan ja että jossain saattaisi joku asia mättää pahasti. Olen vähän ihmeissäni kun työpaikkalääkärikään ei huomannut asiaan puuttua vaikka kävin juttelemassa hänelle masennuksestani.

Huomenna minulla on omalääkäri ja juttelen hänen kanssaan masennuslääkkeen annostuksen suurentamisesta. Uskon sen hiukan helpottavan tilannetta. Periaatteessa olen lääkkeiden syömistä vastaan mutta joskus on joustettava periaatteistakin. Jotta ei löisi päätään turhhaa seinään ja selviäisi vähän helpommalla.

Varsinaisesti olen elämässäni aika tyytyväinen. Olen oppinut elämään yksikseni. Tykkään tästä vapaudesta ja omasta rauhastani. Vielä kun oppisin elämään tässä elämässä jotenkin. On ihanaa kun voi tehdä mitä itse haluaa ja milloin mitääkin haluaa tehdä. Tämä masennus kuitenkin jollain lailla lamaannuttaa vireeni. Onneksi olen ollut sairaslomalla ja toivottavasti sitä jatketaan vielä. Tarvitsen tätä kiireetöntä rauhaa jotta saan asiani järjestykseen.

On ollut paljon opeteltavaa yksinelämisessä. Jo pelkästään EI sanan sanomiseen on mennyt paljon energiaa ja aikaa. Kaikki omakotitalon pienet ja suuretkin hommat on ollut pakko opetella kädestä pitäen. Mies kun hoiti ne melkein itsekseen. Ja velan hoito yksinään on aika pelottavaa. raha asiat on pakko ollut pistää ihan alusta lähtien uusiksi. Jokainen euro on pakko miettiä todella tarkkaan. Jos ostan ikkunanpesulastan niin voinko ostaa hiusvärin?

Olen kuitenkin mielessäni aika positiivinen tässä elämän vaiheessa. Mietin kyllä jatkuvasti talon myymistä ja muuttoa kerrostaloon. Elämässä moni asia helpottaisi senkin myötä. Miesystävää kaipaan kun hullu puuroa. Ikävöin kun häntä ei muutamaan aikaan näy tai hän ei soita. Ajattelen häntä aivan liikaa ja siinä taitaa nyt suurin ongelmani olla. Kuinka oppisin elämään ajattelematta häntä jatkuvasti. Siinä sitä on opettelemista keski ikäisellä akalla.