Päästään taas arkeen. Tosin omat päiväni ovat kaikki lähes samanlaisia tämän sairasloman ajan. Nousen, puen , syön aamupalan, siivoilen ja lähden lenkille. Loppupäivän vaihtelevat ruokailu ja päätön haahuilu edestakaisin, joskus pihahommia ja illan odotus, että pääsen sänkyyn lukemaan. Suurimman osan päivästäni vie Miesystävän ajattelu. Odotan soittoa, odotan viestiä, odotan että Hän tulee käymään. palatakseen jälleen vaimonsa luokse.

Aika mustavalkoista, mutta totta toinen puoli. Minä olen se odottaja ja mies tulee kun pääsee töiltään tai vaimoltaan lähtemään. Olen pirun mustasukkainen vaimolle ja kiukkuinen itselleni kun en pysty suhdetta katkaisemaan. Päätän aina vain elää tämän suhteen loppuu, mutta koska sen loppu on. Sitä ei kukaan tiedä ja minä en ole halukas sitä lopettamaan. Ei ole Miesystäväkään. Ihme kyllä.

Koko pääsiäisen olen häntä kaivannut ja toivonut viereeni, vaikka tiesin hänen olevan vierailulla vaimonsa kanssa jossain ystäväperheessä. Onneksi ilmat ovat olleet kauniit, että olen päässyt ulos tuulettamaan idioottimaisia aivojani. Jonkin verran olen pihahommia tehnyt, mutta tuuli on ollut niin rajua ettei haravoinnista oikein mitään ole tullut. Muutama lehti ja ruohokasa pihalla odottelee kompostiin vientiä ja keskipiha on vielä aivan haravoimatta. Onneksi ei ole kiire.

Painon kanssa alkaa olla kohta ongelmaa. Ei tule tarpeeksi liikuttua ja sorrun syömään masennukseeni. Usein suklaata. Jouduin kaivamaan jälleen Painonvartijoitten pistetaulukon ja nyt kirjaan ylös syömisiäni. Kumma miten sitä ihminen pystyy huijaamaan itseään. Olen koettanut katsoa mitä suuhuni pistän ja mielessäni pisteyttänyt ruokia koko ajan. Nyt kun joudun niitä tarkistelemaan, niin pieleen on arvioinnit menneet.

Tänään laitan porkkanasosekeiton lounaaksi. Kasvikset on jo pilkottu ja lenkin jälkeen pistän kattilan porisemaan. Pääsiäisvierailun jäljiltä jäi saunamakkaraa ja siitä olisi pakko päästä eroon "kevyesti". neljän sentin palasta kevytlenkkiä menee kolme pistettä! Lisäksi kaikki muu mikä ateriaan kuuluu. Lenkkiä saan syödä monta kertaa ennen kuin se loppuu. ja neljä senttiä on niiiiin pieni palanen, että tokko siitä nälkä menee meikäläiseltä vaikka lisukkeina olisi mitä tahansa. Saapa nähdä mihinkä upotan sen makkaran. Olisin laittanut borssikeiton, mutta ei ollut etikkaa eikä kaalia. En tiedä kuinka punaviinietikka siihen olisi käynyt.

Nyt on lähdettävä kävelylle ennenkuin laiskistun ja jää kävelyt tekemättä. Väsymyskin painaa. En nukkunut viimeyönä kuin reilun tunnin. Sain sentään levättyä. Lääkäri määräsi minulle uudet mielialalääkkeet ja ne vievät minulta unen. En saa millään nukuttua paria tuntia pidempään ja vaikka olen väsynyt päivällä, niin päiväuniakaan en pysty nukkumaan. Toivottavasti tämä vaihe menee ohitse nopeasti.

Mietityttää tuo mielialalääkkeen vaihdos. Unettomuuden vuoksi sain silloin aikoinani nuo aiemmat väsyttävät lääkkeet ja tuo nykyinen poistettiin liian piristävänä. Nyt sitten kokeillaan molempia... Lääkkeitä alkaa olla kohta yöpöydän laatikko täynnä ja onko niistä mistään apua? En ikinä kuvitellutkaan joutuvani tämän tyyliseen lääkekierteeseen. Tämä lääkkeiden käyttö on minulle aika vastenmielinen ajatus, mutta pakko kai niitä on syödä ellei muuten tule toimeen. Sekin masentaa....