Muutama pikkuinen noita kävi minullakin virpomassa ja aamulla pojanpoika 3v. soitti ja koetti virpoa, mutta tuumasi sitten että "en sano sitä" ja jaaritteli sitten pitkät pätkät jostain Asterix lastenleffasta.

On ollut todella hienoja päiviä ja naamani on tänään taas saanut auringosta osansa. Ensimmäisen kerran elämässäni jouduin aurinkorasvaa laittamaan maaliskuun 27 päivä, jolloin meillä oli todellinen helle. Huomenna naamani on varmaan punainen auringonotosta jota sain vain kävelylenkillä ja hetken pihapuuhissa.

Pihalla tuli hiukan haravoitua kukkapenkkejä ja roskat vietyä kompostiin. Minulla alkaa kompostit olla niin täysiä syksyn ja tämän kevään tulevista jätteistä että tursuavat jo yli laidan. Pakko saada kesällä puolikypsät kompostit jemmattua jonnekin pensasaitojen alle. Muuten eivät mahdu tämän vuoden risut ja rikkaruohot minnekään. heti kun olen ollut muutaman vuoden possa niin kaikki pihan kasvit ovat alkaneet rönsyillä ja tuottaa jätettä ihan liiankin kanssa. Toivottavasti saisin edes jonkun kukkapenkin kunnolla perattua ja vaikka käännettyä uuteen uskoon tämän kevään ja kesän aikana. Se helpottaisi kovasti tulevia vuosia.

Minulla tämä lonkan nivelpussin tulehdus vain ei ota laantuakseen. Jouduin aloittamaan jälleen Burana kuurin ja jonkin verran se on alkanut nyt purra. Saan yöt nukuttua ilman särkyä. Kummasti kipu vain on siirtynyt nyt jonnekin reisilihakseen ja se on todella hankalaa. Tänään tuntui ihan sääressä asti kiusallinen kipu. Täytyy kysellä lääkäriltä mitä tuon koiven kanssa voisi tehdä. Alkaa liikkuminenkin olla jo todella hankalaa kun aina särkee. Kumaraan on välillä mahdotonta päästä ja jos pääsee, niin ylöspääsy se ottaakin voimille. Tuntuu, että olen raihnaisempi kuin vanha äitini. Ja paino on tietenkin taas nousussa...

Masennuslääkemäärän lisääminenkin on lisännyt selkeästi ruokahaluani ja se mukava joulun jälkeinen painonlasku on kohta vain muisto. Välillä tuntuu että antaa mennä ihan läskiksi koko painontarkkailun, mutta jostain sitten pieni omantunnonko ääni lienee, sanoo että älä nyt hulluja tee. Suklaa ja rasvanen vain maistuvat kumman hyvin. Tiedän kuitenkin että oman terveyteni vuoksi olisi todella tärkeää saada paino muutamia kiloja edes alaspäin. Liikkuminen kuin nyt jo on näin vaikeaa niin enempiä ongelmia en siinä suhteessa halua saada. Kun on näitä muitakin hankalia juttuja.

Masennus ei vielä ota laantuakseen. Päivät vaihtelevat aikalailla. Välillä tekisi mieli nukkua vain päivä kokonaan nousematta. Toisinaan saan yllättävän paljon aikaiseksi ja mieli on silloin todella hyvä. Eroasia alkaa olla jo ainakin osittain puitu ja sen kannssa vain on opittiva elämään. Yksinäisyys tässä erossa kai eniten on nyt pinnalla, molemmin puolin. Miesystävä ei ole moneen päivään taas päässyt käymään omien kiireidensä vuoksi ja välillä tekisi mieli passittaa koko ukko pellolle. Hatuttaa kun ei nähdä ja puhelimessa juttelu ei oikein enää jaksa antaa kaikkea sitä mitä haluaisin. Pitäisi etsiä vapaa mies. Mutta...En vain osaa ja pysty tätä suhdetta lopettamaan. Varmaan vielä kymmenen vuoden päästä roikun samassa suhteessa ja mietin samoja juttuja.

Tässä kuva tämän päiväiseltä kävelureissultani. Järvi on vielä jäässä, mutta veneet odottavat jo vesille pääsyä. Jää on todella ohutta, kantaa kuitenkin joutsenparin joka vastarannalla näytti polskivan sulassa vedessä. Pakko tehdä näitä kävely ja mielenvirkistyslenkkejä eri paikkoihin. Liikunta auttaa masennukseen ja jos vain pystyisin reippaammin kulkemaan varmaan veisi kilojakin pois. Liikun kuitenkin sen minkä pystyn. Outoa vain kuljeskella yksinään....