Tässäpä meni tämäkin päivä. Vaikka mitään erikoista ei ole tapahtunutkaan. Välillä on niin saamaton olo että oikein hatuttaa! Sain sentään vaihdettua verhot ja ravistettua matot.

Eilen kävin Helsingissä pitkästä aikaa. Meinasin senkin menon jättää saamattomuuttani tekemättä, koska olin aamusta julmetun väsynyt. Olin nukkunut yön todella huonosti. Onneksi lähdin liikkeelle. Päivästä tuli todella mukava mutta raskas. Kävin talvipuutarhassa katselemassa orkideoita ja sain niistä mukavaa tietoa ja suuren määrän otin kuvia. Kunhan saan kuvat tallennettua koneelle niin pistän jokusen kuvan tännekin. Kyllä oli upeita kasveja! Kannatti lähteä vähän väsyneenä ja masentuneena liikkeelle.

Rentoudun aina Talvipuutarhan rauhassa kunnolla. Tosin rauhaa siellä ei tällä kertaa ollut, koska suuri määrä porukkaaa oli siellä tutustumassa myöskin kasveihin. Se ei kumma kyllä häirinnyt lainkaan vaikka hälinä oli aikamoinen. Jokainen kuitenkin oli syventynyt omiin mieleisiinsä kohteisiin ja kaikki saivat olla rauhassa.

Kävin myöskin Mieheni luona kylässä ja kahvilla. Oli mukava hetki ja Mies saattoi minut keskustaan, missä kävimme hiukan ostoksilla. tai pikemminkin minä ostin ja Mies oli kantajana. Jokaisella naisella pitäisi olla shoppailupäivänä pari riskiä kantajaa! Ostin keittiöön verhot ja tuolien päälle keväiset istuintyynyt. Niitä tänään sitten laittelin ja olin oikein iloinen siitä tehdystä reissusta.

Verhot olivat aivan opivat ja keväävihreinä todella raikkaat. Samoin istuintyynyt sopivat hyvin huoneen väreihin. Sattui olemaan aiemmin ostettu lasinen hedelmäkulho samaa vihreää ja ikivanhassa ruutupöytäliinassa oli myös vihreän sävyjä ja nyt on keittiö kuin uusi. Kyllä piristää mieltä.

Nämä ovat ensimmäiset uudet, aivan minua itseäni varten ostetut tekstiilit tänne vanhan talon keittiöön. Tähän asti olen pitänyt kaikkia vanhoja ja tädiltäni saatuja verhoja ikkunoissa. Ei ole ollut varaa ja kai haluakaan ostaa ihan uusia. Tämä kotiutuminen on vienyt aika kauan aikaa, lähes vuoden. Nyt kun sain keittiön tuohon pisteeseen niin vielä puuttuu ihan sitä varten hankittu matto. Jossain vaiheessa saan senkin hankittua.

Viikonlopuksi sovin että Mieheni tulee saunomaan ja mikäli ilmat ovat suotuisat, niin tehdään vähän kevät hommia pihalla. Mies on kuulemma kaivannut jotain pihatyötä ja puutarhahommaa näin kun kevät on edennyt. Hänkin kerkisi tottua niin näihin kevät töihin ja ensimmäinen varsinainen koko vuosi kun hänelläkin on siellä Helsingin kivikaupungissa ohitse, niin alkaa kevätkärpänen koputella olkapäille. Onneksi olemme näinkin hyvissä väleissä että tämä minun luokseni tuleminen on näinkin helppoa. Aina minulle se ei ole helppoa. Varsinkin, jos Mieheni alkaa juoda. Se on raskasta ja hermoja koettelevaa molemmille. Tänä viikonloppuna hän ei aijo maistaa alkoholia tippaakaan joten uskon viikonlopusta tulevan mitä antoisin ja miellyttävin.

Miesystäväkin soitteli ja juteltiin pitkään. Töitä on taas kovin paljon. manantaina hän kävi miellyttävällä yllätysvierailulla ja hyvä että kävi. Tämä viikonloppu kun nyt on toisenlainen kuin mitä tavallisesti on. Toivottavasti näemme alkuviikosta. On niin kovin ikävä häntä.

Keskusteltiin taas jonkin verran tulevaisuudesta. Tai paremminkin se tulevaisuuden mahdottomuudesta. Olen jo osittain tottunut tähän olotilaan ja mitä pidemmälle tämä tilanne etenee, niin aina vaikeampaa on muuta uskoakaan. Tuntuu kuitenkin lohduttavalta joskus sentään haaveilla toisenlaisesta, yhteisestä elämästä. Edes sen haaveilun verran. ja ihanaa on tietää, että Mies on yhä rakastunut minuun ja minä häneen.