On vain viikon loma mutta täytyy koettaa nauttia. Tänään kävin tyttären kanssa Helsingin keskustassa. Kyllä oli kuumaa ja paljon ihmisiä. Tytär oli lähes vuosi sitten kai viimeksi keskustassa ja oli reissun jälkeen aivan poikki. Niin olin kyllä minäkin.

Kävimme oikeastaan vain katselemassa kauppojen tarjontaa ja ostimme vain jotain pientä. Kaikki pienikin kyllä maksaa ja rahaa kului ihan liikaa. Nyt on sitten pihisteltävä aika pitkään ennenkuin talous tulee taas tasapainoon. On se kumma kun rahat ei nykyisin tahdo riittää mihinkään! On vain opeteltava vieläkin säästeliäämmäksi kuin mitä nykyisin koetan olla.

Ostin kuitenkin uuden Novita lehden ja ihanan digikuvau kirjan. Oikein nauin ajatuksesta saada paneutua rauhassa käsityöohjeiden pariin. Vielä enemmän nautin ajatuksesta päästä opettelemaan digikuvauksen saloja.

Ostin digikameran noin nelisen vuotta sitten ja olen sillä kuvannut kaikenlaista. välillä vähän enemmän ja sitten taas on ollut vähän paussia. Lähiaikoina olen kuvannut paljon tyttärentytärtäni, 6kk. Koetan käydä kuvaamassa ainakin kerran viikossa Helsingin keskustassa. tänäänkin oli kamera mukana mutten joutanut yhtään kuvaa ottamaan. Mielessäni on vielä jokunen reissu tällä viikolla ja jos silloin saisin napsittua joitain kesäkuvia.

Koneella on paljon epämääräisiä kuvia ja olen ajatellut käydä ne kaikki jossain vaiheessa lävitse ja järjestää ja poistaa turhanpäiväiset räpsäykset. Tämä homma on sitten syksyn pimeneviä ja sateisia iltoja varten. Nyt istuskelen pihalla ja nautin puutarhastani ja kauniista ilmoista.

Miesystävä rintamalla kaikki on ikäänkuin pysähdyksissä. Miesystävä soitteli pikapuhelun eilen, joutui lopettamaan sen ennen aikojaan ja lupasi soitella uudelleen. Mitään ei ole kuulunut. Taitaa olla entisen talven lumia se suhde. Aikansa sitä kesti, mutta kun asioita joutui punnitsemaan erikantilta, hän valitsi vaimonsa ja elämänsä perheensä parissa. Olisi halunnut jatkaa tätä salaista suhdetta, mutta minä en enää jaksanut ja kyennyt siihen. Parempi lopettaa tähän ja näihin itkuihin joita jo olen itkenyt päiväkaupalla. Olisi liian raskasta jatkaa tästä. Molemmille.

Kirjeenvaihtoa minulla sensijaan piisaa. Mukavia tuttavuuksia ja vähän kutkuttaviakin. Eräs kirjoittelee pitkiä kirjeitä ja kirjeiden sävy ja asiat ovat muuttuneet selkeästi henkilökohtaiseksi uteliaisuudeksi. Kuvia on vaihdettu ja puhelin numerotkin annettu. Toistaiseksi vain on tekstiviestejä lähetelty. Ihan mukavia sellaisia. Tapaamisesta vain en ole varma. Painaa tämä entinen suhde vielä sen verran mieltä ja oli rakas suhde. siitä toipuminen on vielä kesken ja vie aikaa. Kirjekaveri kyllä houkuttelee kovasti ja saa nähdä kykenenkö tapaamiseen. Saati heti uuteen suhteeseen mikä miehellä kuitenkin on mielessä.

Sen sitten näkee myöhemmin. Mistä sitä tietää minkälainen mies tämä on? Sen taitaa tietää vain tapaamalla ja keskustelemalla. Mutta kun se vanha rakkaus kaivertaa sydäntä ja saa verikyyneleet mieleen yhä pienestäkin ajatuksesta.....Kaipaan häntä vielä aivan liikaa.