Töissä on ollut kiireistä ja jotenkin olen aivan vetämättömissä. Huomaa kun hyvä työkaveri on poissa töistä! Hänen kanssaan työt sujuvat niin hyvin. Ei tarvitse rehkiä liikaa ja kaikki tarpeellinen tulee tehtyä jotenkin niin joustavasti ja ajallaan. Sijaisten kanssa on aina vähän hankalampaa vaikka meilläkin sijainen on ollut sama ihminen jo pitkään. Silti tulee näitä paikkauksia tehtyä hänenkin jäljiltään ihan liikaa. Joutuu itse tekemään liian paljon ylimääräistä työtä yhden ihmisen palkalla! Onneksi  sijainen on kunnollinen ja luotettava työntekijä ja ahkera kun muurahainen, ilman häntä olisin vielä enemmän väsynyt kun nyt olen. Pistän kyllä kädet kyynärpäitä myöten ristiin kun vakituinen työkaveri tulee taas töihin sairaslomansa jälkeen!

Vähän pitäisi vielä siivoilla ja pestä ehkä koneellinen pyykkiä vielä tänään. Sitten voin istahtaa laakereilleni ja vaikka virkata huivin tekelettä lopun iltaa. Mistähän sekin johtuu että työpäivän jälkeenkin tuntuu että pitäisi olla tosi aktiivinen ihminen? Aina pitäisi jotain tehdä ja mielummin jotain hyödyllistä. Pitäisi vain oppia lepäämään ja rentoutumaan töiden jälkeen, kerätä voimia seuraavaa työpäivää varten, koska töitä nyt kumminkin on elääkseen tehtävä. onneksi ei enää ole kotona lapsia joita pitäisi hoivata! En enää jaksaisi sellaista hommaa. aikansa kutakin.

Tein sitten sellaisen ratkaisun että pistin sähköpostia "minusta kiinnostuneelle miehelle". Saapa nähdä ottaako hän minkäänlaista yhteyttä. Lukeeko edes postejaan säännöllisesti? Jään nyt vähän jännittyneenä odottamaan kuuluuko mitään viestiä muutamaan päivään. Tuntuu vähän oudolta....