Eipä ole ollut mitään erikoisempaa aihettakaan. Keski-ikäisen naisen päivät nyt menevät niinkuin menevät. Mitään erikoista ei satu tapahtumaan, aika vain soljuu omalla painollaan eteenpäin.

Olen kotiutunut takaisin tänne maalle, vanhaan talooni. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja minä tavarat. Pihahommiakin olen ennättänyt tekemään ja jopa sain käännettyä pikkuisen kasvimaan!  Siellä ei montaakaan lajia kasva mutta tärkeintä minusta oli päästä kääntämään kasvimaa kuntoon etteivät rikkaruohot alkaneet sitä valloittamaan. Nyt siellä sitten kasvaa punajuurta, tilliä, persiljaa, meiramia ja timjamia, hiukan oreganoa ja kesäkukkia. Jokusen kaupasta ostetun persiljan taimen ja salaatttipotin olen myös istuttanut vapaaksi jäävään paikkaan. Nyt jo saan sieltä muutaman salaatin lehden ja persiljaa keiton päälle.

Mansikat kukkivat ja ainakin kukkia on paljon! Jokunen raakilekin on jo näkyvillä mutta tuskimpa Juhannukseksi on edes maistiais marjaa saatavilla. Täytyy tyytyä torin marjoihin. Tykkään mansikoista ja joskus voisin syödä niitä litrankin kerralla. Harmi vaan kunovat niin kalliita!

Jouduin varpaastani viikon sairaslomalle. Ukkovarpaan sivussa oleva tulehdus ei millään ottanut parantuakseen ja lääkäri päätti vähän operoida sitä. Viikon sairasloma ja kolmas antibioottikuuri päälle. Nyt näyttää hyvältä ja huomenna palaan töihin. Onneksi on lyhyt viikko!

Juhannuksen vietto on vielä aivan auki. En saa mitään päätetyksi kun odottelen Miesystävän Juhannussuunnitelmia. Typerä minä. Pitäisi koko suhde lopettaa, itkeä sitten aikansa ja aloittaa uusin mielin eteenpäin katsominen. En vain saa sitä tehdyksi. Ehkäpä hyvä niinkin. Tällä hetkellä en taitaisi olla oikein vahvoilla eron suhteen.

Päiväni menevät kotihommia tehdessä, kutoessa tai lukiessa. Välillä kitken rikkaruohoja tai kannan vettä kasvimaalle. Rauhallista mukavaa puuhastelua. Pitäisi kyllä hakata vähän sytykepuita saunaa varten mutta on niiiin kuuma. Jätän sen vähän viileämmälle päivälle. Muutama saunavihtakin pitäisi käydä metsässä tekemässä. Yksin vain on kurja metsään mennä...

Olen iastunut kokkaamiseen! En tietenkään jokapäiväiseen sellaiseen, mutta teen innoissani aina muutaman päivän ruuan ja vähän muuntelen sitä seuraavan päivän ateriaa varten erilaisilla mausteilla. Minusta alkaa tulla ihan kelvollinen kokki! Seuraan jopa tarjouksia ja hintoja. Tänään kävelin 3km vain paikalliseen K kauppaan jotta sain grillatun broilerin hintaan 2.99 ja HK.kevytlenkin 0.99. Niistä kelvollinen emäntä tekee oivalliset sapuskat usealle päivälle. Ja toivottavasti vielä Painonvartijoiden ohjeilla. Tänään söin broileria, keitettyä riisiä ja kermaviili tsatsikikastiketta. Lisäkkeenä oli hiukan kurttuinen tuorekurkun pala jonka raastoin ja hyvää oli.

Huomenna on samaa, mutta porkkanaraastetta lisäkkeenä. Lisäksi broilerista saa leivän päälle oivallista leikettä ja vielä yhden ruoka-annoksen ajattelin samasta linnusta saada aikaan. En vielä tiedä kylläkään mitä. Täytyy mennä mietiskelemään pihatuoliin kutimen kanssa. Samalla odottelen pannukakun valmistumista. Sen pistän uuniin kohta ja kahvihammastakin kolottaa jo aika lailla.