Luulisi olevan päinvastoin kun Miesystäväkin soitti aamulla ja sain herätä hänen puheluunsa. Hän on ollut työmatkoilla viikonpäivät ja näkeminen on jäänyt vähiin. Kiirettä pitää vieläkin ja näkemisestä ei ole tietoakaan. Loppuviikosta olen itse aika kiireinen, mutta toivon näkeväni hänet viikonlopun aikana.

Kaipaan ja ikävöin häntä ja joka kerta ikävöidessäni käy mielessä tämän hullun suhteen jatkuminen.

Kävin ostamassa tänään puuöljyä. Tarkoituksena on käsitellä puiset puutarhahuonekalut sillä heti kun ilmat vähän lämpenevät ja tarkenen ulkona. Olen palellut tänään ihan älyttömästi. Nytkin on villapaita päällä vaikka lämpöä on talossa kyllä ihan tarpeeksi.

Mies oli täällä viikonlopun ylitse. Laitteli minulle verhotankoja ja ikkunalaudan. Pari vuorokautta joi ja lopun aikaa makaili krapulassa tai sammuneena sohvalla. Hänelle alkon tuotteet eivät sovi, ei osaa lopettaa juomistaan koskaan ajoissa vaan lähes aina menee yli rajan. Minulla menee siinä hermot ja mielenrauha. ja tietenkin rupean nalkuttamaan. Hatuttaa kun koko alakerta haisi nytkin viinalla pari päivää Miehen täällä ollessa. Nykyään en enää vain jaksa välittää ja nalkutuskin on jäänyt vähiin. Olen katsonut tämmöistä menoa jo monta vuotta ja nyt on kynnys tullut eteen.

Mietityttää mistä juominen johtuu. Minustako ja tekemisistäni, mutta näin oli jo ennen kuin tutustuin Miesystävääni. Ehkä Miehen juominen oli yksi syy, miksi lähdin etsimään parempaa kumppania. En tiedä...Olen koettanut ehdotella Miehelle että hakisi apua juomiseensa ja koettaisi edes selvitellä syitä siihen. Mies lupaa, tilaa ajan psykologiltakin mutta peruuttaa sen sitten, koska ei sillä kertaa koe tarvitsevansa apua. Muutaman viikon hän sitten kärvistelee selvinpäin ja parantaa tapojaan ja sitten on taas viikonloppu tai loma tai vain joku syy miksi pitää ottaa. Hänellä se ottaminen menee sitten liiallisuuksiin.

Olen koettanut ymmärtää häntä, mutta vaikeaa se on ja nyt en enää jaksa pahemmin välittääkkään asiasta. En vain halua häntä omaan kotiini ryypiskelemään. Juokoon omassa kodissaan. Olen ehkä itsekäs ja ilkeä ihminen mutta minun kotini on minun ja en halua täällä viinan haisevan ja tavaroiden olevan levällään pitkin asuntoa. Nytkin Mies makasi vuorokauden olohuoneen sohvalla eikä päässyt edes yläkertaan sänkyyn nukkumaan. Raivostuttavaa.

Olen omasta mielestäni kohtuukäyttäjä. Voin ottaa lasin viiniä vaikkapa kaupungissa käydessäni jollain terassilla, juon mielelläni lasin viiniä kun käymme ulkona syömässä ja otan ihan reilusti saunakaljat ja joskus yksin ollessani lipittelempä puoli pulloa viiniäkin jos mieleni tekee. Mutta, lopetan ajoissa, ennenkuin tulen liikaa juovuksiin tai jopa sen yhden saunakaljan jälkeen. Sisäinen ääni tai mikä lie,käskee minut lopettamaan tai sitten vain en viitsi jatkaa juomista yhden lasin jälkeen. Koska kykenen itse hallitsemaan juomiseni niin minusta tuntuu vaikealta ymmmärtää ettei joku toinen kykene siihen. Koetan välttää sellaisia tilanteita Mieheni suhteen mutta nytkin oli mukava ottaa lasi viiniä linja-autoa odotellessa ja ravintolassa olut maistui ruokailun yhteydessä. Illalla otin lasin viiniä ja siihen se minulla sitten jäikin. Mies jatkoi pari päivää. Ja se siitä tälläkertaa.

Pitäisi mennä tiskaamaan...