tai ainakin lenkille. Että kalorit kuluisi. Ei vaan huvita ja ilmakin on niin pilvinen. Syitä siinäkin.

Olen taas pari viikkoa ollut sellaisella osittain painonvartijat kuurilla. Lasken suurimman osan syömistäni ruuista mutta osa jää laskematta. Kuvittelen jonkun olevan noin pisteen verran, mutta todellisuudessa se onkin enemmän. Tosin aika hyvin sitä on oppinut laskemaan niitä pisteitä ja pisteyttämään ruokaansa. Se kai auttaa sillä painoa on lähtenyt kivuttomasti noin puolitoista kiloa.

Nestettä minulla on aikalailla ja koska verenpainelääkkeessäni ei ole diureksia niin otan silloin tällöin sen nesteenpoistolääkkeen kun tuntuu siltä. Nytkin on käsissä ja jaloissa sellainen kivulias paine, joka minulla viittaa siihen että nestettä on liikaa. Pitäisi vain lähteä liikkumaan jotta liika neste katoaisi sillälailla. Lääkärin kanssa olisi syytä keskustella tämän diureetin käytöstä. En oikein uskalla sitä joka päivä ottaa koska se aiheuttaa minulle sitä kaliumin vajausta ja sitten taas siihen olisi otettava omaa lääkettä. Joten tuntuu että lääkekierteistä ei pääse enää millään eroon.

Jo toinen antibioottikuuri on menossa kuukauden sisällä ja samaan vaivaan eli kynsivallin tulehdukseen. Minulla on taipumus saada niitä usein ja näitä anttibioottejakaan ei pitäisi niin usein syödä. Minkäs sitten teet kun varvas tai sormi ei ota parantuakseen ilman lääkettä?

Kävin allergialääkärillä joka totesi minulla olevan atooppisen ihon. Tiesin sen itsekin mutta hyvä se oli lääkäriltäkin kuulla. Nämä kynsivallin tulehduksetkin sitten selittyvät sillä kun iho on ohut ja herkkä, niin bakteeritkin pesii sinne helpommin. Lääkärillä varsinaisesti tutkittiin tätä jalkojeni pahaa ihottumaa ja kutinaa. Sain siihen hoidoksi apteekin kortisonia ja vanhanajan sinkkipasta voidekääreen. Jalat voidellaan kortisonilla ja sitten niihin vedetään "sukat", joissa on 20% sinkkioksidivoide. Päälle tulee vielä suojasukat ja näitä pidetään yhtäjaksoisesti 4 päivää, sitten pestään iho hyvin eikä saa raapia kutisevia paikkoja. Hoitoa jatketaan kaksi viikkoa ja side vaihdetaan neljän päivän välein.

Ja yllätys! Jo ensimmäisen vaihdon jälkeen jaloista on kadonnut punoitus ja kutina on lakannut!!! Tuntuu ihmeelliseltä. Tänään on toinen vaihdos ja oikein odotan että pääsen kunnolla suihkuun. Saa nähdä onko jalat yhtään paremmat. Kortisonia olen joutunut lisäämään kääreiden alle pari kertaa kutinan vuoksi ja viime yönä jalkoja särki aikalailla. Tuntui että veri ei niissä kiertänyt lainkaan ja jouduin vähän laskemaan sukkaa alemmas. Kai tuo neste vaikuttaa sitten jotenkin tuolla jaloissa eikä veri pääse kunnolla kiertämään. Suontakin veti viimeyönä ja sitä minulla on harvoin. Pisti vähän pelästymään että olisi tulossa veritulppa jalkoihin....

Tässä tämä keski-ikäisen tämänkertainen sairaskertomus! Lisääkin olisi mutta jääköön kertomatta.

Taidan kuitenkin lähteä sinne kävelylenkille. Tämä kirjoittelu kummasti piristi yksinäistä sieluani ja pisti asioita taas tärkeysjärjestykseen. Oma terveys on nykyisin tärkeää! Sekä ruumiillinen että henkinen. Taidan ottaa kameran matkaan ja näppäilen muutaman kuvan jos jotain mukavaa sattuu matkan varrella eteen. Ensin on kyllä pestävä perunat ja laitettava parsat sellaiseen kuntoon että lenkin jälkeen saan vain heittää keittokattilan tulelle. Teen parsaperunasose keiton tälle päivälle ja huomiselle illalle kun tulen töistä. Perunasta menee keittoon lisäpisteitä mutta siitä tulee sen kanssa vähän ruokaisampaa.

Miesystävää on ikävä. Ikävöin häntä aivan liian paljon. Se harmittaa minua ja vähän huolettaakin. Suhde on minun puoleltani menossa aivan liian vakavaksi. Olen rakastunut mitä ilmeisemmin ja vahvasti siihen ukkoon. Mitä tehdä?