ja muutto alkaa olla paremmalla puolella. Perjantaina sain vihdoinkin kaikki tavarani sisälle ja tänään noudettiin lainalaatikot pois. Sekä muuttofirma että lainalaatikkofirma hoitivat hommansa hienosti. Kaikki tavarat tulivat ehjinä kotiin ja kukkasetkin hoituivat hienosti.

Päivät ovat menneet ihan melkeinpä laatikoiden purkamisessa ja suurin osa tavaroista on jo paikoillaan. Joitakin vaatesäkkejä on vielä purkamatta ja ne yritän saada huomenissa kaappeihin. Aikamoinen urakka tämä on ollut. Onneksi Mies oli viikonlopun apuna. Muuten en olisi tästä hommasta kenties selvinnytkään.

Odottelen nyt että saan nämä loput tavarani jonnekin paikoilleen ja sitten on vuorossa siivous. Lattiat pitää pestä ja vahata, ikkunaverhot silittää ja lamput saada paikoilleen. Onneksi on kesä ja valoisaa, kattolampuilla ei ole kiire. Ne ennättää asentaa vähän myöhemminkin.

Pesukone on pyörinyt eilisen päivän ja olen pessyt lakanapyykkiä kahdesta taloudesta. Osa taulujen ja arkojen esineiden suojina olleista pyyhkeistä ja vuodevaatteistakin on pestävä. Onneksi on vielä lomaa!

Olen minä pihamaallakin joutanut istuskelemaan. Sain hankittua pienen pöydän ja pari tuolia patiolle ja tänään hain tuolien päälle päälliset Tiimarista. Nyt niissä on mukavan pehmeää istuskella ja lueskella auringossa. Ilmat ovat olleet todella upeita ja parempaa muutto ja lomaviikkoa ei olisi voinut olla. Kukkapenkkejäkin olen päässyt muuttohommien sivussa vähän kopsehtimaan ja se on ollut pelkkää iloa.

Pahuksen punainen liljakukko koppakuoriainen vain on päässyt lisääntymään vuoden aikana aikalailla. Niitä saa metsästää ja listiä sitten joka päivä liljan tyviltä. Näköjään niille maistuu kielonlehdetkin tai ainakin ne niillä viihtyvät. Sireeneissä on tulossa jo nuppuja ja koivu työhuoneeni ikkunan takana on saanut jo lehdet!

Iltaisin olen ollut aika väsynyt mutta onnellinen nainen. Käväisen illalla ennen nukkumaan menoa pihalla haistelemassa illan ja yön tuulia ja jonkin aikaa istuskelen rappusilla katselemassa pihaa. Oli onni että tajusin pitää tämän paikan! Miten olisinkaan kestänyt tämän kevään tulon kaupungissa? Kaupunki on hieno paikka asua ja olla niille jotka siellä viihtyvät ja osaavat olla. Minulle se ei sopinut.

Miesystäväkin on käväissyt kerran jo muuton jälkeen ja on iloinen minun puolestani. Kovasti on luvannut auttaa minua kaikenlaisissa hommissa, mutta saapa nähdä. Hänellä on se toinen koti jota on hoidettava ja omat työnsä ja harrastuksensa. Kuinka paljon sitten jääkään aikaa minulle on sitten ihan arvoitus. Kaipaan häntä kovasti ja välillä tekee oikein kipeää se ikävä. Haluaisin hänen olevan minua lähellä ja kaipaan tietenkin jutteluseuraakin. Tämä yksinäisyys kai on kaikkein oudointa ja siihen tottuminen voi kestää pitkäänkin.

Yksinäisyyden vuoksi olen jättänyt osan tavaroistakin purkamatta. Voin sitten käyttää aikaani muuttokamojen purkamiseen kun yksinäisyys alkaa tuntua kestämättömältä. Tosin normaalisti päivät tietenkin menevät sukkelasti töissä enkä ole vielä kertaakaan joutunut normaalia työpäivän  jälkeistä iltaa täällä viettämään.  Onneksi sisareni asuu tässä lähellä ja meillä on mukavat välit. Sisko on odottanut minun takaisin paluutani ja toivottavasti meille jää aikaa käydä yhdessä lenkilläkin. Alkaa paino nousta taas samoihin lukemiin kun viime kesänä.....Painosta sitten ensikerralla enemmän.