Ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Ensimmäistä kertaa menen töihin nyt täältä maalta aamun ensimmäisellä linja-autolla. Apua! Kuinka kummassa herään ja jaksan vielä lähteä töihin. Pieni paniikki alkaa iskeä!

Herätys on 4.20 ja linja-auto lähtee 5.30. En ihan virkeimmästä päästä siihen aikaan taida olla. Menee varmaan viikonpäivät ennenkuin taas tottuu näihin matkoihin. Pitäisi vaan oppia kunnolla lepäämään se yli tunti minkä joudun linja-autossa istumaan. Monet kutovat tai virkkaavan matkan ajan, mutta itse en ole koskaan oppinut siihen. Jonkun matkaa kotimatkan aikana, pystyn lukemaan mutta sitten rupean torkkumaan.

Huominen päivä on vähän sekava koska minulla on allergialääkäri melkein heti aamusta ja on kiire saada aamupuuhat sellaiseen pisteeseen että voin häipyä muutamaksi tunniksi. Toivottavasti lääkärillä ei mene ihan älyttömän pitkään.

Viikonloppu oli mukava. Poika tyttöystävänsä kanssa oli yökylässä. saunottiin ja juteltiin kaikenlaista. Pojasta on tullut niin aikuinen! muuttavat yhteiseen asuntoon tyttöystävän kanssa ja pari viikkoa kuusta on pojanpoika heidän luonaan.

Miesystäväkin piipahti pikaisesti lauantaina. Ihan vain ohikulkumatkallaan koukkasi minua katsomaan. Kahvit ennätettiin juoda ja sopia uudesta tapaamisesta. Miesystävä hakee minut tiistaina töistä ja saadaan olla yhdessä hiukan pidempää.

Jäin taas kamalaan ikävään hänen lähdettyään. Tuntuu että nämä erohetket on joka kerralta kurjempia. Välillä tuntuu aivan fyysiseltä tuskalta antaa hänen lähteä ja jäädä yksin omine ajatuksineen. Rupean olemaan aivan liian riippuvainen siitä miehestä ja se häiritsee minua. Olen yrittänyt tutustua muihinkin miehiin, mutta aina se ajatus palaa Häneen ja jopa ihan hyvä suhdekin loppuu toiseen ennenkuin kerkiää alkaa edes. Kai se vain niin on että minun on vain elettävä tämä suhde ja kärsittävä nahoissani.

En edes tiedä rakastaako Miesystävä minua.....Vai olenko hänelle pelkästään hyvä ystävä jonka luona hän voi ladata akkujaan ja vain olla oma itsensä. Elämä ei ole helppoa!