Ihanaa että sain ne aikaisin aamusta. Saan ehkäpä vielä tänään osan laatikoista täyteenkin. Vanhin tytär tulee kylään ja siinä sivussa voi juttujen lomassa pakata muutaman laatikonkin. Ajattelin aloittaa astioista. Niitä minulla piisaa vaikka yksin asunkin. Osa astioista on itse maalaamiani posliini kalustoja. Olen maalannut posliinia yli 20 vuotta. Ensin pikkulikkana ja sitten aloitin uudelleen kun oma tyttäreni alkoi maalata 80-luvun puolessa välissä.

Posliininmaalaukseen kyllästyin sitten jossain vaiheessa enkä ole maalannut ainakaan 4 vuoteen mitään. Innostuin siitä lasin sulatuksesta ja sen maalaamisesta. Minulla on uunikin jossa työt voi sulattaa ja polttaa, mutta täällä kaupungissa ei ole ollut tilaa pitää uunia edes esillä. se on minulla vintissä ja nyt ensiviikolla muutan sen takaisin maalle omalle paikalleen kodinhoitohuoneeseen.

Tulin eilen muutaman päivän loman jälkeen maalta kotiin ja kyllä harmitti. Jolleivät nämä muuttolaatikot olisi tulleet tänään olisin jäänyt vielä Vapun viettoon sinne. Ilmat olivat aivan ihania! Aurinko porotti ja linnut lauloivat ja minä painoin haravan kanssa edes takaisin pitkin pihamaata.Sain haravoitua nyt lähes koko tontin. Vielä jäi takapihaa siistimättä koska siellä oli vielä kinos lunta ja maa aika märkää. Samoin jäivät ojanpohjat siistimättä märkyyden ja osaltaanajan puutteenkin takia.

Kaikki kukkapenkit on kuitenkin nyt haravoitu vanhoista kasvinjätteistä ja lehdistä. Ja hyvään aikaan, sillä kroookukset alkoivat kukkia täydellä loistollaan kun lähdin ja muut sipulikukat nostelivat jo lehden päitään ylös valoon. Rikkaruohon pahukset sitten olivatkin jo aivan voimissaan puskeakseen itsensä ylös. Niissä sitä on elinvoimaa!

Rikkaruohoja riittää! Kaikki kukkapenkkini ovat olleet aika huonolla hoidolla jo muutamia vuosia. Ensin en jaksanut hoidella niitä. Väsyin ja hengästyin todella nopeasti. Lääkärintarkastuksessa sitten huomattiin korkea verenpaine ja sydämen mitraaliläpän vuoto. Sain niihin lääkkeet ja levon jälkeen olisi pitänyt taas jaksaa, mutta tuli tämä 50-kriisi ja se vei jalat alta. Pihamaa sai jäädä ja minä pistin elämäni uusiksi.

Yli vuoden olen sitten asunut yksikseni ja kipuillut itseni ja elämäni kanssa. Nyt sitten muutan takaisin vanhaan kotiin. Opettelen asumaan yksin, pienillä rahoilla isoa rintamamiestaloa. Saa nähdä mitä siitäkin sitten tulee. Odotan kyllä innokkaana tulevaa.

Miesystävä tuli minut eilen hakemaan ja katsahti talon. Totesi sitten että puuhaa tulee riittämään mutta sanoi minun vaikuttavan onnelliselta ja tyytyväiseltä ja että sehän on pääasia. Näin on.

Oli mukavaa taas nähdä pitkästä aikaa. Viime näkemästä on yli kaksi viikkoa. Töitä ja muuta hommaa on niin paljon, että väkisinkin minä jään vähän vähälle huomiolle. Tosin hän soittelee pari kertaa viikossa ja sekin jo helpottaa ikävää. Huomasin vain taas kuinka paljon hänestä välitän. On ikävää olla erossa pitkiä aikoja ja vain katsella hänen valokuviaan iltaisin yöpöydällä. Sekin on minulle erikoista. En koskaan aikaisemmin pitänyt yöpöydälläni kenenkää valokuvia. Nyt minulla on nuoremman lapsenlapseni kuva ja Miesystävän kuva yöpöydällä. Aviomiehen kuva on työpöydän hyllyllä....

Nyt olisi aika aloittaa se pakkaustouhu, jotta jotain saan tänään aikaiseksikin. Joten kiinni vain pakkauslaatikoihin!